Honeymoon part 2

9.4.2017, sunnuntai AAMU, kello 05.00. Ei nukuta enää. Saako jo nousta? Jetlaagi. Jätän Teron tuutimaan ja siirryn itse olohuoneen puolelle. Ulkona on harmaata, jo neljättä päivää. :( Aurinkoa ja lämpöä on kova ikävä. Kesävaatteita ja aurinkolaseja on ikävä. Tero sanoi eilen tuntevansa aurinkolasit edelleen koko ajan otsallaan. :) Haamukipuja.

Jalkauduttiin Helsinki-Vantaalle torstai iltana. Lennot meni ihan ok. Karjavaunuosasto ei tuntunut bisneksen jälkeen kovinkaan huomioonottavalta ja inhimilliseltä tavalta matkustaa, mutta aika kullannee muistot (ja sen turbulenssin), vielä jokin päivä. Kotiin saapuessamme purimme laukut, haistelimme kyynelsilmin Santa Monican kodissa pestyjä puhtaita vaatteita ja lätkäsimme jääkaapin oveen Venice Beach magneetin. Honey, we’re home. 

Jätimme Santa Monican, Los Angelesin ja Las Vegasin taaksemme haikein mielin, mutta otimme mukaan mittaamattoman paljon ihanaakin ihanampia muistoja! Ja Tero OSTI mukaansa mittaamattoman paljon ihanaakin ihanampia Air Jordanin kenkiä! :D Se loi niistä itselleen pakkomielteen! :D 

Meidän häämatka oli AIVAN MIELETÖN! Unelmia toteutui ja lisäksi koettiin paljon uutta, mistä ei osattu edes unelmoida! :) Tiedätte jo päivistämme Santa Monicassa ja Los Angelesissa. Tiedätte unelmien toteutumisesta NHL-pelissä ja Universal Studioilla, mutta WHAT HAPPENED IN VEGAS? :D Aikamatkaillaan taas. Palataan päivään 1.4. Palataan HUITSINNEVADAAN! :)


Vuoristojen ja tien viertä kansoittaneiden kaktusten hälvetessä eteemme piirtyi Las Vegas. Istuin takapenkillä, nokka lasissa kiinni ja räpsin kuvia kuin pahin kiinalainen turisti konsanaan. :D LAS VEGAS. Me ollaan Las Vegasissa! En ikinä ajatellut olevani joskus täällä!

Olihan se aika shokeeraavaakin tavallaan ja varsinkin illan pimeyden jo peittäessä Las Vegasin alleen oli se kaikki verkkokalvolle ja tärykalvolle tallentuva valojen ja äänien sekamelska aisteillekin jotain todella uutta. Pakenimme Las Vegas Stripin hälyä kivenheiton päähän hotellillemme, mikä osoittautui Kivisten kiljahdusten saattelemana aivan mielettömäksi lomakeitaaksi! :) 

Sunnuntai aamuna pyöräytettiin ensin pikku pumpit hotellin gymillä ja sitten, aamiaisen jälkeen aloitimme päivämme Las Vegasin hälinässä. :) Vieläpä noin vaatimattomasti Caesars Palacesta ja sen seinien sisään maastoutuvasta kokonaisesta maailmasta täynnä pelikoneita ja -pöytiä, designputiikkeja, perinteiempiä rättikauppoja, ravintoloita, konserttisaleja, vesiputouksia, patsaita, feikki taivaita ja liukukierreportaita, muutaman jutun mainitakseni. Ihmeteltävää riitti, lattiasta kattoon!

Eikä ihmeteltävä loppunut, löydettyämme tiemme ulos Caesars Palacen uumenista! Strip näytti päivänvalossa jopa kauniilta. :) Sitä rakentamisen taituruutta sai kyllä silmät päässä pyörien mollottaa. Jokainen rakennus oli toinen toistaan isompi, korkeampi, kiiltävämpi tai erikoisempi. Samalta kadulta löytyi koko maailma ja kaikki sen ihmeet. Yhdeltä ja samalta kadulta! Jopa vähän liiaksikin asti. Ja sitten kaikki loppuu, kuin seinään. Las Vegas on yhden kadun verran KAIKKEA, minkä jälkeen ei ole enää mitään. Las Vegas on omalla tavallaan hyvin ihmeellinen. Kummallisen kauniin ihmeellinen. :)

GRAND CANYON tarina.

Maanatain ohjelmisto oli selkeä. Grand Canyon. :) Ajomatka Grand Canyon Westiin olisi vajaan neljä tuntia. Ajoimme läpi Nevadaa ja Arizonaa. Näkymät muuttuivat entistäkin villinlänsimäisemmäksi tien viertä tiheään kasvavien kaktuksien ja tien yli pyörivien risupallojen myötä. :) Matkantekomme jatkui hetki hetkeltä enemmän kiemurtelevalla asvalttitiellä vuoriston läpi. Tie nousi ylemmäs ja ylemmäs. Auton kylkiä hiveli voimaantuva tuuli. Taivaalle kerääntyi tummia pilviä ja pian tuulen jo hieman rajummin silitellessä autoamme heitti se mukanaan myös vesipisaroita.

Tien noustessa ylöspäin lämpötila laski ja keli muuttui kurjemmaksi. Todella paljon kurjemmaksi. Katsoimme auton lämpömittaria, +4 celsiusastetta! Katsoimme vaatteitamme. Sortseja ja t-paitoja. Mukana oli yksi hamekin, ihan siltä varalta jos helle olisi määränpäässämme paahteisen sietämätön. Jep jep. :D Sen sijaan, kun nousimme sateen ja tuulen runtelemasta autosta ulos Grand Canyon Westin parkkipaikalla, käännyimme paikoillamme ja kiipesimme takaisin autoon! :D Ei hyvää päivää! Vaakatasossa sataneet +4 asteiset nyrkin kokoiset sade”pisarat” veivät ihokarvatkin mennessän! Lintu reppanatkin lensivät takaperin! :D

Pienen taktikoinnin jälkeen pääsimme sisälle turistirakennukseen parkkipaikan kupeessa. Mökki kuhisi sortseihin ja t-paitoihin pukeutuneita, hölmistyneitä turisteja, jotka kaikki, meidät mukaanlukien, saivat pian seuraavanlaisen tiedon. KUKAAN ei pääse Canyonille tänään! Bussit eivät kulje, eivätkä helikopteritkaan. Ymmärrettävää kyllä. En olisi itsekään noussut kopterin kyytiin tuolla säällä, varsinkaan nähtyäni niiden ilmaannousu yrityksiä samalla kuin tuo arktinen myrsky yritti repiä ihoani irti! Canyonin päälle rakennettu U-n muotoinen lasinen silta, Skywalk, ei tuntunut kovin turvalliselta sateisen tuulen pyyhkiessä ohi 25 metriä sekunnissa.

Käännyimme kannoiltamme aivan Canyonin kupeella ja nauroimme itsemme kipeiksi. :D Jää tästä ainakin tarina kerrottavaksi! :D Ehkä jopa makoisampi kuin tarina mahtavan Grand Canyonin loistosta. :) Sää muuttui paluumatkalla yhtä nopeaan ihanaksi kuin se muuttui menomatkalla kamalaksi. Ylitettyämme Arizonan ja Nevadan välisen rajan poikkesimme ihmettelemässä Hooverin patoa. :) Olihan se aikamoinen todiste ihmisen rakennustaidosta, mutta minua eniten lämmittänyt rakennelma oli sillalta löytynyt toiletti! :D Canyonilta asti pidätelty hätä olisi toiletin puuttuessa löytynyt pian Hooverin padon pohjalta, kaikista rangaistusuhista huolimatta. :) 

The MIGHTY Grand Canyon :D

Lohdutuspalkinto- Hoover dam :D

THE END (of the Grand Canyon story) :)

Tiistai valkeni jälleen auringonpaisteessa. :) Toissa aamuna tutuksi tullut hotellin fitnesscenter vaihtui paikalliseen kuntosaliin. :) Gold’s gymin lopetettua Vegasissa löysimme sieltä salin nimeltä EOS. Ihan näpsäkkä pytinki. Tosin ehkä vähän liian kiiloteltu, muovinen ja puhdas minun makuuni. :D Hyvän pumpin ja treenin jälkeisen aterian jälkeen lähdimme rakkaani kanssa koluamaan Strippiä läpi vielä viimeistä kertaa. Tänään lähtisimme ajamaan takaisin kohti Santa Monicaa, heti Celine Dionin konsertin jälkeen. CELINE DIONIN KONSERTIN JÄLKEEN!!!! 

Tero kysyi minulta, aivan seurustelumme alkuaikoina, että jos pääsisin elämäni aikana YHDEN ainoan artistin tai kokoonpanon konserttiin tai keikalle, niin kuka tai mikä se olisi? Yrittäessäni ehkä hiukkasen miellyttää tätä uutta, ihanaa miestä vastasin todennäköisesti jotain tosi coolia, kuten Metallica, miettiessäni kuitenkin salaa Britney Spearsia. :D Teron vastaus samaan kysymykseen? Jotain mitä en olisi IKIMAAILMASSA uskonut hänen vastaavan! ”Mä haluasin nähdä Celine Dionin. Sillä on maailman kaunein ääni.” Ollessani tästä miehestä ja hänen ainutlaatuisuudestaan ja omaperäisyydestään ja aseista riisuvan rohkeasta rehellisyydestään otettu jo muutenkin, en tässä tilanteessa voinut muuta kuin tuijottaa häntä kuin yhtä maailman suurista ihmeistä. :) Celine Dion. No kyllä. Todellakin! :)

Kaikkien ihmeellisyyksien ja maailman ystävällisimpien ja avokätisimpien ajatusten ja tekojen kautta istuimme 4.4.2017 Caesars Palacen Colosseumin yleisössä, rivillä kahdeksan. Esiripun tippuessa lavalla seisoi HÄIKÄISEVÄ Celine Dion! Kuinka joku voi kuulostaa livenä upeammalta kuin levyllä?! Aivan käsittämätön! Lisäksi konsertin aikana esille tulivat sekä hänen lämminhenkisyytensä, huumorintajuisuutensa että hänen JÄÄTÄVÄ lavakarismansa! Sellainen, mitä ei kovin monella tällä pallolla ole. Huikea esiintyjä ja huikea kokemus! Tosin ihanimman ainutlaatuisinta tässä oli se, mitä se oli Terolle. :) <3 Unelmien täyttymys. :)

Konsertin jälkeen juoksimme Caesars Palacesta Palaggion pihan edustan suihkulähteille. Pian se alkaisi… Vartin välein Palaggion edessä suihkulähteet ”tanssivat” musiikin tahtiin. Kappaleet vaihtelevat. Joskus tulee pilipali-musiikkia ja joskus, kuin tarkoitettuna, suihkulähteet tanssivat ja suihkuavat hämyiselle Las Vegasin taivaalle Celine Dionin My heart will go on:in tahdissa. :) Tämä oli juuri sellainen hetki. <3 Tunsin taas sen koko universumin ihanimman miehen painuvan selkääni vasten ja pitävän minusta tiukasti kiinni. Vesisuihkujen sulautuessa takaisin osaksi Bellagion edustalla olevaa lampea, jätimme kyynelsilmin yhdessä lempeät hyvästit Las Vegasille. :) Perfect ending to a perfect story. :) <3 

Yölliset kilometrit Vegasin ja Santa Monican välillä taittuivat minun pilkkiessä takapenkillä. Aamuyön viimeiset tunnit taittuivat Santa Monican kodissa tuutien. Aamu valkeni auringonpaisteessa, niin kuin jokaisena häämatkallamme vietettynä päivänä. Pian alkaisi kotimatka. Viimeinen aamiainen, viimeinen puolen tunnin pyrähdys Adidaksen ja Conversen liikkeissä Third Street Promenadella (Yhdet treenitrikoot jäi kalvamaan. :D), viimeinen katsaus Santa Monican kauniita maisemia lentokentälle kiitävän auton ikkunoiden läpi. Jätimme lentokentällä hyvästit Santa Monican vahvistuksellemme ja sitten aloitimme puuduttavan matkan kotiin. 

12.4. Olemme selättäneet jetlaagin ja masennuksen. :) Elettyämme 32 vuotta tässä harmaudessa ja kylmyydessä siihen nähtävästi tottuu noin viikossa paratiisista saapumisen jälkeen. :) Tero ei enää tunne aurinkolaseja otsallaan, mutta pipo tuntuu kutittavan omaani enemmän kuin kolme viikkoa sitten. :) Olen vieroittunut villasta. :D Kaikki on aikalailla kohdallaan. Vaikkakin Spotifysta kuunnellan soittolistoja ja albumeja hakusanoilla American Hits ja American Legends ja suodatinjauhettu kahvi on osittain vaihdettu Nescafen pikakahviin sen maistuessa kovin samalle kuin kahvi Amerikassa. :) Ajatukset Kainuun korvessa vietettävistä eläkepäivistä lumikenkäillen ovat muuttuneet ajatuksiksi eläkepäivistä Venice Beachin auringossa paistatellen. :D Entten tentten teelika mentten… :D

Kiitos kaikille meidän häämatkakassaa jo häidemme alla marraskuussa kartuttaneille sukulaisille ja ystäville. Te ihanat mahdollistitte meille tämän aivan ihanan ja ainutlaatuisen, yli unelmiemme täyttävän häämatkan! Tuntekaa sydämmissänne sanan KIITOS lämpöisyys. :) <3 Ja sinä, Santa Monican vahvistus, forever grateful. <3 Kiitos huipusta seurasta! :) Meillä on ollut sinua ikävä. :) Kaupassakin on ollut outoa käydä ilman sinua. :D Ja Tero on halunnut kysyä sinulta jo monta asiaa sen jälkeen, kun lähdettiin, koska olet niin viisas. :) Viimoisin taisi olla, että: Mikä on vuokrasäännöstely? :D 

Viimeisimpänä, muttei vähäisempänä, rakkaani. Minulle on aivan sama vaikka häämatkamme olisi ollut siellä yhdessä tietyssä K:lla alkavassa kaupungissa, siellä yhdessä tietyssä S:llä alkavassa maassa, niin minulla olisi ollut IHANAA, sillä olisin ollut siellä SINUN kanssasi. :) Sinä teet kaikesta niin kovin kaunista. :) <3 Kiitos ihanimmasta matkaseurasta. <3 :)

HUIPPU matka! :) Aivan tosissaan. :) Yhteinen rinkka on ladattu ihanilla, voimauttavilla kokemuksilla ja muistoilla. Tästä on hienoa jatkaa elämää kohti uusia yhteisiä auringonlaskuja. :) Todella. <3

-Kiviset kuittaa. :)

2 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>