22308671_10155651219485782_3335636524739700583_n

Sinä riität.

Jäin kiinni. Selitin tohkeissani ystävälleni kuinka toisinaan törmään siihen että treeniseuran saanti on haastavaa koska luullaan että mun kanssa on pakko treenata kovaa.  Jokainenhan voi salilla tai tunneilla treenailla omaa tahtiinsa ja tasoonsa. En o nähnyt kenenkään muun kuin pt:n koskaan ”pakottavan” treenivolyymien lisäämistä, ja siinäkin hommahan perustuu vapaaehtoisuuteen.

En kuitenkaan itse ole lähtenyt treenaamaan mukaan pyydettäessä sellaisten kanssa jotka katson olevan kovakuntoisia. Koska, omg, mähän olen vain tiellä.

Jotta sellasta. Busted.

Huomasin itseasiassa ajattelevani näin jo jonkin aikaa sitten, ja nyt syksyn tullen lähdin hakemaan reipastumista ryhmäliikunnasta. Osa porukkaa, eritasoista ja jokainen tekemässä omaa juttuaan. Vähän niin kuin huomaamatta voi hakea asennetta omaan tekemiseensä. Sillä ainoa millä loppupeleissä on väliä on juuri se asenne.

22308761_10155651173560782_1495088757746559697_n
Isoin ero näissä kuvissa on ajatukset.

Menee aikaa, joskus enemmän, joskus vähemmän että huomaa olevansa tietyssä pisteessä. Tätä kirjoittaessa käyn läpi sitä että kai tässä tosiaan on tullut uusia elintapoja omaksuttua. Uusista asioista innostuttua, voin olla kovinkin kiinnostunut fitneksestä, kestävyysurheilusta, omaa jonkin verran lihaksia ja silti hetkittäin luulla olevani vielä se mitä olin ennen kuin tein elämäntapamuutoksen. Homma on prosessi jota käy läpi ties kuinka kauan, hetkittäin huomaa sen vanhan minänsä kummittelevan vaikkei olekaan peilistä  enää hetkeen näkynytkään. Toisaalta, jos miettii kauanko sitä itseään laiminlöi, on ehkä ihan hyväkin että menee tovi varmistellessa.  Mieli ei ole kone mutta sitä voi toki ohjailla. #bodypositive keskusteluissa lähtisin eniten peräänkuuluttamaan sitä aikaa minkä itselleen antaa omaksua uusia tapoja. Käytökselle on aina syy ja aina se ei ole niin kaunista katsottavaa. Myönnettävä on että se varaukseton ihailu mitä koen ja ammennan muista, saa aikaan itseään kohtaan vähätteleviä tunteita.  Mahalaskuja tulee, sitä voi huomata ajattelevansa hassusti. Pääasia että huomaa ja tekee asialle jotain. Opettelee kuuntelemaan itseään. Hyväksyy myös ne negatiiviset asiat, kuitenkin ennemmin kehitettävänä osa-alueena kuin pysyvänä ominaisuutena.  Itselle sellainen kokonaisvaltainen hyvinvointi on ykkösjuttu, minkä oikeanlaisella ruokavaliolla ja sopivalla määrällä monipuolista liikuntaa itselleen suo. Ja se hyvinvointi lähtee niistä ajatuksista mitä itsestään ajattelee. Haluamallaan itselleen hyvää, ajattelemalla itsestään hyvää, sitä huomaamatta antaa myös itselleen sitä hyvää. Elämäntapamuutos ei ole lähde syömisestä ja liikunnasta. Se lähtee ajatuksesta siitä että sitä on hyvä sellaisena kuin on. Että minä riitän. Loppu on hienosäätöä.

1971c9c9ebc7e02d70c6c3187004c66a
Can’t help myself. Pakollinen kevennys ja varsin hyvä syy öögailla Channingia xD

Fakta on että kaikkia ei kaikki nappaa, harrastuksensa ja kiinnostuksensa jokaisella on omanlaisensa. Mutta ihanaa ja ihan parasta on kun löytää samanhenkistä treeniseuraa <3 Taso on aivan sama, kunhan kokee puuhan mielekkääksi! Painot voi vaihtaa omalle tasolleen, siinä ohessa saa tsemppiä ja sitä samaa tsemppiä tulee jakaneeksi itsekin eteenpäin. Koko tekeminen piristyy, se on siisteintä. Ultimatumisti siisteintä koko harrastuksessa.

22279695_10155651193125782_6650830515714048143_n
Ihana Minna, dieettisisko ja kunnon habamuikkeli <3

Joten terkkuja sille vanhalle minälle, mielessä oot ja hyvä niin. Tekemisen ilo ja meininki, ne kirjaimellisesti naisen tiellä pitää ja se on ihan kertakaikkisen parasta <3

-M-

21768242_10155618370380782_4793333396794149320_n

Ryhmäliikunta -uhka vai mahdollisuus?

Olen tainnut aikaisemminkin kirjoitella ryhmäliikuntatunneista. En kuitenkaan koskaan, ikinä, ole rakentanut niiden varaan omaa liikkumista. Viimeisen kk:n ajan olen näin kuitenkin tehnyt. Huomasin nimittäin jumiutuneeni monella tapaa. Sen jälkeen kun selkä pamahti rikki, varsinaista kivutonta kuukautta ei ollut treenien suhteen ollut. Se että voi liikkua, niin että pystyy vielä kävelemään on toki jo paljon, mutta kokonaan kivuttomaksi en ollut vielä ennen kesää päässyt. Kesä meni kevyesti vain parilla salitreenillä, paino oli enemmän kävelyllä sillä juostakaan ei oikein uskaltanut. Muutama yritys jäi siihen kun kipu muistutti vaivan olemassaolosta.

 

Vaihtoehtona täysi liikkumattomuus ei todellakaan ole. Selkä ja keskivartalon lihakset vahvistuu tekemällä. Koko keholle tekee hyvää monipuolinen liikunta. Löysin itseni keskeltä negaation kehää. Kaiken sen jälkeen, edes ohjatusti ei saanut treeniä tehtyä ilman kipua. Todella kova paikka. Välttelin kutsuja treenaamaan salille sillä tilanne hävetti. Ja ihan suotta, I know, mutta ajattelispa sitä aina järkevästi. Iski eräänlainen kisaväsy.

21766651_10155618419020782_3189819979913788261_n

Jotenka, puhtaalta pöydältä. Päätin lähteä kokeilemaan ryhmäliikuntatunteja. Valikoima on laaja, tunteja aloittelijasta kokeneempaan. Synttärilahjaksi saama urheilukello toimii hyvänä realiteettinä. Näkee sykkeitä, arviota kalorinkulutuksesta. Dataa tekemisestä. Perus lihaskuntoa, aerobista, ja tosiaan, eri leveleissä. Ja aina päättää itse miten tunnin suorittaa. Tekeekö täysillä, ottaako 3 vai 5kg:n lisäpuntin. Ja venyttely, niihinkin kun on omia tunteja. Tulee tarpeeseen!

Koen kyllä että salitreenitaustasta on hyötyä. Moneen kertaan olen miettinyt että melkeinpä kyllä jokainen ryhmäliikuntakävijäkin hyötyisi muutamasta kerrasta salitreeniä ohjatusti, niin että hahmottaa omaa kehoaan ja sen toimintaa tehokkaammin. Toisaalta, monelle riittää kevyempikin tietoisuus kehon toiminnasta.  Ohjaajien erilaisuus on myös keskeistä, toiset ohjatessaan korostavat lihakseen kohdistuvan työn tunnistettavuutta, tiedättekö sitä että tehdessä todella tajuaisit mikä lihas tekee töitä ja toiset taasen korostavaa hyvää fiilistä tehdessä. Toki tunnillakin on eroa, jos menet tanssimaan on se vissin erilaista kuin TRX -tunti ja niin pitääkin ;) Ja todella kiva saada uusia ajatuksia salitreeniinkin, sellaisesta semikyllästymistilanteesta kun on lähtenyt, on kiva huomata tunnin aikana fiilistelevänsä miten kiva tämä ja tämäkin liike on ottaa omaan treeniinsä myöhemmin. Eli uutta oppimassa ehdottomasti, ja se jos mikä on kivaa :) Isoimmaksi haasteeksi koin aluksi aikatauluttamisen, mutta nykyään varaan seuraavan viikon tunnit jo edellisviikolla, näin on koko paketti, joka myös arkena tunnetaan, on helpompaa organisoida. Kipukin on pysynyt poissa viime viikkoa lukuunottamatta ja sekin oli omaa syytä. Lämmittely, lämmittely ja vielä kerran lämmittely etenkin jos jotain on jo mennyt rikki, ja vielä parempi jos ei mitään ole onnistunut rikkomaan. Tärkein asia ennen treeniä. Sanoinko jo lämmittely?

22046000_10155618396430782_2504341683221095509_n

 

Onneksi sitä on oppinut jonkin verran kuuntelemaan, tai oikeastaan kuulemaan mitä keho sanoo. Toisaalta myös uusien haasteiden myötä rohkaistunut kokeilemaan. Tämän syksyn tavoite on saada se rohkeus tekemiseen pysyväksi mielentilaksi. Päätös tekemisestä on tehty ennen tunnin alkamista, tekeminen arvioitu jo etukäteen turvalliseksi. Keskittyen keskivartalon ja selän lihasten vahvistamiseen, kuitenkin niin että koko kehon liikkuvuus paranee projektin myötä. Rohkeus voi kyllä joskus olla iso juttu, paljon muutakin kuin vain päätös tehdä tunti tietyllä tavalla, suorastaan oman postauksensa arvoinen asia!

Ja jestas sentään, saanut nauraa jo ihan kiitettävästi. Kun et koskaan ole osallistunut askelkuvioita sisältäviin ohjelmiin satunnaisia kertoja enempää, onhan se nyt hulvatonta meininkiä sheikkaa bootya Anatuden tahtiin, terkuin kaks vasenta jalkaa!  Oon löytänyt itteni miettimästä tunnilta puuttuvaa viinitarjoilua lantion letkistämiseksi, myönnettäköön. Ehkä sekin siitä, tai sitten ei ;) Onneksi meille tuplavasureillekkin on vaihtoehtomme…

Uusi viikko, ehkä vanhat haasteet mutta pienin muutoksin pientä vaihtelua ja virkistystä. Liikkua voi niin monella tapaa ja hyvä niin.

<3

-M-

21752105_10155590587325782_4321335164883575861_n

Muutama sana niistä pienistä hetkistä…

Edellinen postaus koski hillittömän onnekkaiden tähtien alla tapahtunutta explorausta eri ryhmäliikuntatunneilla. Kaikenkaikkiaan pääsin tuolloin osallistumaan 10 eri tunnille viikon aikana. Sitä seuraavalla viikolla luku olikin 1. Kyllä, yksi. Koska työ, sairastumiset, kiire, arki. Ja loppuviikosta sitä olikin jo varsin onnellinen kun sunnuntaiaamuna pääsi viikon ensimmäiseen ja ainoaksi jääneeseen jumppaan. Mutta sellaista se nyt vaan  joskus on. Ja siihen ei onneksi maailma kaadu, vaikka tiettyyn treeniboogieeseen päästyään siltä saattaapi tuntua. Krhm. Oishan se kiva liikkua aina just silleen kun siltä tuntuu, mutta toisaalta, arki tällaisenaan kestää niin kovin hetken aikaa. Ja jottei nyt vallan anneta synninpäästöä itselle ;) niin tavalliseen viikkoon kun saa sen 2-5 liikuntakertaa tupattua, niin tosiaan se maailma ei kaadu jos tulee extra lepoviikko joskus.

18403637_10155208956970782_2959074160599769806_n
Lepoviikon tarpeessa? :D

Väitän nimittäin että arjen komiikka vähenee ajan saatossa. Ei ole enää montaa vuotta jäljellä tällaisia tilanteita kuin tänäänkin. Meinas kuulkaa kuulemma näkö lähteä koska nälkä. Ja oli muuten just sellasta makarooniloodaa mitä pitääkin olla. Vaikka olikin äiskän tekemää. (Kehut tuntuu olevan toisinaan kiven alla noilla esiteini-ikäisillämutanttininjaturleseilla…) Sama pieni ihminen innostui muuten juuri tekemään iltapalaksi riisipuuroa, ihan itse <3  Jotta juuri tätä tarkoitan, hetken sitä kuitenkin vaan elämästään on tuikitarpeellinen arjen tukipilari. Krhm ;)

Hetket, niitä arki on pullollaan, niitä parhaiten kulloiseenkin elämäntilanteeseen sopivalla tavalla hyödyntäen voi vaikka päätyä ihmettelemään upeaa auringonlaskua!

21752105_10155590587325782_4321335164883575861_n

Eilen kävi näin, ipanan ollessa harrastuksessaan päädyin porrastreeniä tekemään ehkä Helsingin upeimman maiseman ääreen just auringon laskiessa, oli aika mieletöntä. Enkä anna sen detaljin haitata että portaat menin chihu sylissä, lisäpainoa ;) <3

Ja nyt tekemään itseni tarpeelliseksi, jos vaikka sen puuron kanssa tarttettaisiin apuja…

<3

-M-

21231903_10155566165905782_6392975261740272786_n

Erilainen treeniviikko

Ihan tällatavoin somemaailman noviisina, sitä toisinaan unohtaa sen medialukutaidon ja nuijii itseään että miksen minäkin. Treenaa hitokseen, laittaudu päivittäin nätiksi, syö kauniita monipuolisesti ravitsevia ruokia, fiilaile perheen kanssa mahtavuutta täynnä olevaa arkea. Niin ja unohtamatta oman ajan ottamista. Ystävien kanssa elämästä nauttimista, puolison kanssa arjesta karkaamisia, yksin filosofointia kannon päällä oraville kuiskaillen. Koska noh, ysiveenikin sen sanoo usein; ku kaikki muutkin.

Lähdin purkamaan tätä vyyhtiä treenaamalla viikon ajan sen mitä suinkin ehdin. Sain aikaan oikeastaan viikon jokaisena päivänä jotakin. Ja heti tähän alkuun on mainittava, että koska lapsella oli varsin hyvä boogie päällänsä, ei kiukun kiukkua oikeastaan koko viikkona, miehen työvuorot osui kohdilleen, oli helppoa vaihtaa aikuista lennossa ja kun vielä sattumalta siinä sivussa löytyi pieniä yhteisiä kahdenkeskisiä hetkiä niin lapsen kuin miehenkin kanssa, vissiin tuulensuunta ja kuunasentokin oli suotuisia.  Omien töiden kannaltakin sattui viikko jolloin ei ollut pitkiä työmatkoja ollenkaan. To be honest, vuodessa ei hirviän montaa tällaista viikkoa ole, senkin edestä kiitollisena olosuhteiden suomasta mahdollisuudesta!

21430104_10155566165710782_8769131041162984880_n

Mitä siis käytännössä tapahtui?

Ma: 30min hiit-tyyppinen alakropan treeni + 30min venyttely. Hämmentynyttä meininkiä, burpeeta, askelkyykkyä, kyykkyhyppyjä, tsiisös!

Ti: 60 min aerobic. Helppo askelkuvio sanoi tuntikuvaus, huomasin vartin sisään ajatelleeni jo paristi että lasi viiniä ei tekisi huonoa saadakseen semmoista letkeyttä ja rentoutta lantioon ja suoriutuakseen tunnista sulokkaammin (tässä muuten sykkeet nousi hieman yli 200, liekö juuri nämä ajatuksenpuuskat vaiko oikea tekemisen meininki ;))

Ke: Koiralenkki ipanan harrastuksen ajan.

To: Hiit -treeni ensin 30min alakropalle, sitten 30min corelle samalla meinigillä ja lopuksi 30min venyttelyä. Mukaan pääsi jo paremmin, kiva fiilis!

21270834_10155566165410782_6950590907053594130_n

Pe: Väsytti ja peruin illan ohjatun pyörätreenin, piti levätä mutta koska namut oli törkeän edukkaasti pyöräiltiin miekkosen kanssa reipas 10km näitä hakemaan. #motivation (Ipana oli tämän aikaa elämänsä ensimmäisessä discossa, leikkimässä hippaa, tietty! <3 )

La: Tunnin tanssimeininkiä + tunnin salitreeni ( sain miehen megeen salille, jee!)

Su: Typerintä ikinä, tai aikakaan hetkeen, edellisen päivän yläkropan treenin jälkeen heti aamusta 45min TRX-naruilla ohjattu tunti, illemmasta 60min pilatesta. Välistä familytimeä pyöräretken merkeissä. Pelimerkit oli aikalailla käytetty tämän päivän jäljiltä. Ylläri sinänsä…

Fiiliksiä viikon ajalta:

Ipanan näkulmasta;

Ensin en ees huomannut, sitten äiskä oli koko ajan salilla.

Omasta vinkkelistä;

Normaalisti käyn treeniviikko on 1-3 salia ja pidempiä kävelylenkkejä, joskus varovaista hölköttelyä selän suomin mahdollisuuksin. Jumpat ei tuntuneet samalla tavalla kuin salitreeni, kropassa kuitenkin tuntui väsy. Unta ja ruokaa olisi pitänyt malttaa hankkia enempi, nälkä haastoi ravintovalintoja useaan kertaan viikon aikana. Myös yhteinen illallishetki kärsi viikon aikana=> jumppia oli tiettyyn kellonaikaan ja toisaalta liian myöhään venyvät jumpat haittaisi nukkumista, ruoantekorutiinit siirtyi iltaan. Ajan kanssa kaikkeen toki tottuisi, ennemmin sitä opettelisi myöhempiin jumppa-aikoihin. Määrällisesti arjen hulinoissa vaikka vuorokaudessa tunnit periaatteessa riittäisikin, arvotan familytimea ja ennenkaikkea energiaa siihen sen verran korkealle etten treenille anna noin suurta tilaa arjessa, mutta oli kyllä todella voimaannuttava kokemus kaikkien kommervenkkien jälkeen voida viettää tällainenkin viikko. Alkuviikosta  energialevelit ja fiilis olivat korkealla.Myönnettäköön että pilatekseen mennessä ajotaitoni oli kadonnut, en osannut parkkeerata autoa. Väsy oli kova. Nälkäkin. Lauantaina iltapäivänä näin ystäviä, oli vaikea keskittyä kuuntelemaan kun väsytti. Jos saisin valita, jättäisin kertomatta kaikille että teinpäs kuulkaa kaalilaatikkoa ruoaksi kesken aivan toisenlaisten juttujen :D  Saisipa itsensä nappulasta sammutettua!

Miehen vinkkelistä;

Treenitehojen vähättely sykkeiden ollessa kuitenkin korkeita tuntui hassulta. Väsy taisi iskeä vaivihkaa.

Summa summarum:

 Niin, tässä nyt keskityttiin enemmän siihen treeniin itseensä. Treeni on mahtava lisä arkeen, sopivassa määrin ja elämäntilanteen mukaan. Jatkossa arjen suomin mahdollisuuksin sykettä maksimin suuntaan, tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan, huippua olisi kolmesti viikossa. Kevyempää ja perheen kanssa sitten muuten. Niin että treeni on voimaannuttavaa, kaikin puolin. Fiilikset pysyy korkealla kun malttaa levätä ja syödä tarpeeksi, nekin ottaa oman aikansa. Muu tulee siinä sivussa. On myös todennäköisempää saada haleja itsekin jos ei ole nälissään & väsynä  mörriksenä. Tästähän en tiedä itse enempää, krhm ;) Kutkuttava ja paljon ajatuksia herättävä tämä nykyajan arki, josta vain paloja somessa näemme!

Moni on aloittamassa uuden harrastuksen syksyllä, varovasti uskallan toivotella armollisuutta itseään kohtaan malttistartilla <3

-M-

20431332_10155461762245782_4519652957023966528_n

Ajatuksia parisuhteesta ja elämäntapamuutoksesta

Ipana kysyi eilen että äiskä, oleksä treenannut ollenkaan tällä viikolla? No en ole. Flunssaa oon tässä potenut. Silloin levätään. Toisaalta, koko kesän kun on mennyt tukka putkella, tällainen pieni lepo on ihan kivaakin. Saattaa olla, ehkä voisin jopa hieman myöntää olevani hieman malttamaton sielu. Sitäkin puolta voi onneksi reenata ;) Samalla siis tuo toinen puoliskoni on treenaillut täysillä, odotellut lätkäkauden alkua salihommissa, pyöräillyt töihin. Arvostan, ja niin kovin mielelläni kuuntelen mitä ja miten hän kulloinkin treenailee, koska inspiraatio. Tätä postausta oon miettinyt pitkään ja nyt tässä kun lapsonen lukitsi äiteensä partsille onkin somasti aikaa tämä toteuttaa…

Olen ollut menneessä elämässä tilanteessa jossa toinen on yrittänyt innostaa kun itseä ei ole ollenkaan kiinnostanut. Ajatushan on tuossa kovin kultainen, itse se peba täytyy kuitenkin nostaa sieltä sohvalta. Alku on aina aikamoista kun kuntoa lähdetään kohottamaan, tiedän miten helposti sitä sortuu läheiselle monkumaan ja sehän ei ole kivaa se. Ei kotirauhan, maailmanrauhan eikä sen parisuhteenkaan kannalta. Halu tehdä muutoksia täytyy lähteä itsestä.

”Lähdetään viiden kilsan lenkille, edetään sitä kumpikin omaan tahtiimme” ”Loistava idea, istun siellä puskassa siideri kädessä ja tuun sieltä vähän ennen kuin sä tulet mun ohi” 

Koen että parisuhteessa toinen on kertakaikkisesti se läheisin ihminen. Se miten toista osaa ja pystyy tukemaan on elintärkeää parisuhteen jatkumisen kannalta kun isoja muutoksia elämässään tässä tapauksessa nyt elintapojen suhteen tekee. Elintavat on kuitenkin ne jotka määrittää aika pitkälle missä aikaansa viettää. Terkuin entinen siideripissis ;)

20429977_10155461761940782_3700983145219043378_n

Listauksena muutamia lausahduksia mitkä olen empiiristen havaintojen perusteella todennut huonoiksi;

Mikset sä saa ittees niskasta kii ku toi sun kaveris saa ja näyttää niin hyvältä?

Kovin usein syy elämäntapamuutokseen on huonot fiilikset itsestä, omasta olosta. Se on kiva jos joku muu näyttää hyvältä. Tosi kiva.

Lähdette treenaamaan yhdessä mutta se hommaa aloitteleva jää yksin koska toinen menee tekemään oman treeninsä. Tiedäthän.

Niin. Meitä on monenlaisia. Itse ainakin kokisin olevani mölli jos jättäisin aloittelevan ihan kenet tahansa yksin yhtään mihinkään. Sitten kun mennään tekemään omia treenejä, mennään tekemään omia treenejä. Kun mennään tekemään yhdessä, mennään tekemään yhdessä.

Kato ittees, sä näytät ihan hirveältä

Oon itse ollut joskus menneessä elämässä tilanteessa missä minulle on ilmoitettu että mut pitäisi lähettää samaiselle läskileirille mihin Frasierissa se Daphne lähetettiin. Lämpö, kunnioitus, arvostaminen. Oikeastaan minkä tahansa ihmissuhteen peruspilareita. Jos niitä ei ole, ei mistään tahdo tulla mitään. Ja elämäntapamuutoksessa ihminen on herkimmillään kaiken muuttuessa. Jokaisella meistä on vastuu siitä mitä suustamme päästetään ulos.

Summa summarum; yhdessä tekemällä, omasta halustaan lähtemällä, toista tukien.

Oikeastaan missä vaan elämäntilanteessa sopiva teesi. Oltiin tuon miekkosen kanssa viime lauantaina ensimmäistä kertaa pelaamassa tennistä yhdessä. Itsellä semmonen 10 vuotta vissiin edellisestä kerrasta. Kuulemma kasvoista näki kentän toiselle puolelle että kiukuttaa kun ei heti eikä ihan kohtakaan lähtenyt sujumaan, maltti mainittu jo ekassa kappaleessa tässä tekstissä.. Mutta hienosti tsemppasin, peli oli hetkittäin jopa peliä ja vain paristi pallo tuli palautuksella vähän kipakammin. Krhm. Parhaimmillaan treeni on parisuhteeseen mukavaa yhteistä tekemistä, elämäntapamuutoksissa korvaamaton tuki, mutta kaikki on omasta halusta kiinni. Puolin ja toisin.

Sä et ole tässä yksin

Kauneimmat sanat mitä toiselle voi sanoa. Aloittaminen on aina kuitenkin vain hetken aloittamista. Sitten siitä tuleekin jo rutiinia. Rakkautta on tehdä toiselle ruokaa vaikka valmiiksi. Ottaa huomioon koko perheen syömisissä. Kehua tuloksia, huomioida. Myös sitä tsemppaavaa osapuolta. Puolin ja toisin.

Kas, ovi avattiin. Josko sitä marjamettälle suuntaisi… Ihanaa lauantaita, kohdellaan toisiamme niin kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan <3

-M-

17309274_10155017500230782_4758406886380250968_n

Elämäntapamuutos, yleinen hyvinvointi ja terveys edellä

Paljon puhutaan nyt itsensä hyväksymisestä sellaisena kuin on oli koko mikä tahansa. Ajatus on loistava ja tärkeä, itseään ei tule ruotia koon perusteella, yleinen hyvinvointi ja terveys edellä. Omalla kohdalla keskeisin syy muutokseen oli kuitenkin oma terveys ja hyvinvointi. Bodypositive -ajatuksille oli ja tuli tilaa sitten myöhemmin muutosten myötä. Tällä kertaa haluaisin kiinnittää huomiota  kehon muutoksiin. En someen viimeksi nostamani tekstin mukaisesti napaan katsomalla vaan ihan fysiologisesti, mitä muutoksia tämä kulunut muutama vuosi on tuonut tullessaan. Paino on pysynyt kutakuinkin samana, kehonkoostumus on muuttunut aina vallitsevan treenitilanteen mukana.

1.) Yleinen jaksaminen

Nykyään omaa luokkaansa, ongelma on enemminkin nykyään päinvastainen. Jotta jaksaisi jatkossakin olisi hyvä muistaa ja malttaa levätä. Perhe, työ, ystävät, harrastaminen.. Ruuhkavuosiin tuntuu lohdulliselta saada lisää energiaa.

16602629_10154932850205782_4134613024275677645_n

2.) Veriarvot ylipäätään

Kun syö hyvin, voi hyvin. Verenpaineet pysyneet aisoissa, hemoglobiini järjestäen korkeammalla kuin huonommalla ravinnolla eläessä. Kolesterolit erinomaisella tasolla.

 

3.) PCOS

Poissa. Kertakaikkisen poissa. Kahden lääkärinlausunnon myötä  saatu diagnoosi. Ja nyt kahden lääkärin toteamana poissa. Tämä on muuten mielenkiintoinen painonhallinan kannalta muutenkin. Olen paljon törmännyt ajatukseen että juuri tämä ominaisuus estäisi painoa laskemasta. Itselle tämä oli ehdottomasti yksi suurimmista syistä päivittää elintapoja, en edes ajatellut tätä haasteeksi vaan selkeäksi motivaatioksi laskea kehon rasvaprosenttia ja voida sitä myöten paremmin. Hormonitoiminta muuttuu edullisemmaksi kun kilot karisee ja vielä pysyy poissa. Ja tämä on itselle se ehdottomasti suurin palkinto. Ja motivaatio pitää hyväksi todetuista elintavoista kiinni.

13892328_10154340812330782_6782817413401367764_n

4.) Herkkyys kuulla kehoaan paremmin

Itsellä ainakin ennen tuntui kaikki ratkeavan syömällä. Oon blogissakin aiemmin kirjoitellut että jos näin oikeasti olisi, olispa helppoa saada aikaan maailmanrauha ja ratkoa ylipäätään kaikki probleemat.. Mutta kun näin ei tosiaan ole, sellaisen yleisen hyvinvoinnin meininki tulee kokonaisuudesta. Kun haluaa voida hyvin, ravitsee itseään oikealla tavalla, ajatukset ottavat myös muuttuakseen. Ei tapahdu hetkessä, vaatii oivalluksia ja kertakaikkista ajatustyötä. Ja liekkö koskaan oikeasti valmis. Mutta miksi pitäisikään, kunhan muistaa kuunnella kehoaan lempeällä meiningillä. Antaa lepoa, oikeanlaista ravintoa, treenata hyvinvointi mielessä, ei sixpack. Ja myös sillä samalla lempeydellä suhtautua niihin hetkiin kun tulee syötyä vähän vähemmän terveellisesti, nekin tilanteet ovat vain elämää. Kun homma on yleisesti klaarissa, poikkeamiakin mahtuu pakettiin ilman että kokonaisuus kärsisi. Yksi iso keskeinen positiivinen juttu itsellä on ollut myös omien rajojen ylittäminen. On oppinut kuulemaan kehoaan vallan toisella tapaa jolloin treenatessa pääsee nextille levelille ja itselle se on yksi palkitsevimmista seikoista. Kantaa myös muualle elämässä vahvempana itsevarmuutena. Treenin tuomista endorfiineista puhumattakaan.

qof_quote_motivation_mot

Lomafiilis taitaa olla se vallitseva olotila. Tänä kesänä näyttäisi käyvän suorastaan flaksi, taidan päästä ilman megapöpöä reissuun. Tiedossa on 10 pvä Kreikan saaristossa seikkailua tyttöporukalla. Odotan lämpöä, relaamista ja mahdollisuutta treenata ulkona mielettömissä maisemissa. Hieman haikeutta on ilmassa jättää perhe kotiin mutta lohduttaudun ajatuksella että on ihanaa palata kotiin rakkaiden luokse <3

Tässä vielä loppuun 1 kotitreeni, helppo toteuttaa melkeinpä missä vain:

100 kyykkyä

100 lantionnostoa

100 suoraan jalan nostoa kyljeltään

100 koiranpissatusta (hihihihi)

50 kyykkyä

100 rinnalle vetoa kahvakuulalla

100 vatsaa

50 kyykkyä

Lentoon on muutama tunti, josko sitä vaikka, pakkaisi :D

-M-

19420416_10155346246330782_2831757348558982057_n

Osaisko vaan olla?

Jälleen yksi kovin erilainen juhannus takana. Täysin ilman suunnitelmia vietettiin perheen kesken aikaa. Löydettiin itsemme grillin ääreltä, kokkoa tiirailemasta, brunssilta ja kesän yksi tavoitteista tuli samalla tsekattua, Löylyn terassillekkin ehdittiin nauttimaan päivän parista päivänsäteestä. Pientä puuhastelua rennolla otteella.

19260467_10155346130110782_4693350726192017981_n
… ja jäätelöstä. Helsingin jäätelötehtaan kreisit annokset oli kyllä kaikkien mieleen :) :)

 

On nimittäin ollut aika haipakka alkukesä. Tai noh, lopputalvi, alkukevät, loppukevät ja nyt alkukesäkin. Paljon on ollut puuhaa,  uusperhekuvion integraatiota, työhommia, vapaa-aikaakin on kertynyt onneksi niin että vaikka ja mitä on ennättänyt tehdä.

Mistä olenkin hetkittäin löytänyt itseni kuulostelemasta, osaanko enää olla. Tiedättekö. Vain olla kotosalla tekemättä mitään ihmeellistä. Ei niin että kaatuu lomalle, sekin on kaveriporukassa nykyään usein kuultu termi. (Eli arkea vedetään niin täysillä että lomalle kun pääsee menee iso osa lomasta ylipäätään siihen että palautuu.) Eikö arjessakin pitäisi pitää huolta jaksamisestaan niin ettei elämä olisi vain lomalle elämistä? Näitä pieniä pelkän olemisen hetkiä ujuttaa arkeenkin, niin että ei uupuisi. Tottakai, on perhe, työ, ystävät ja harrastukset. Mutta jotta puhtia riittää tähän kaikkeen, mistä sitä akkujaan lataa. Usein harhaanjohtavasti ajatellaan että treeni esimerkiksi palauttaisi arjesta. Ja tavallaan näin onkin, mutta jos treenistä unohtuu palautua, koska hoppu, ollaankin jo noidankehällä kohti uupumusta. Kun kuitenkin, jotta voi pitää muista huolta on eri tärkeä muistaa pitää itsestään huolta.

17991056_10155122891505782_1760154186816998817_n

Jokaisella on se oma tapansa ottaa sitä omaa aikaa. Oma mieli tyhjenee  tehokkaimmin kirjan ääressä. Mielenkiintoisena ilmiönä tähän aikaan, kovinkin koukuttavana ajatuksena itseasiassa tartuin tässä taannoin hyggeilystä kertovaan kirjaan. Tuosta tanskalaisesta ilmiöstä joka tekee kuulemma tanskalaisista maailman onnellisimman kansan. On muuten hauska miten ajan saatossa tutut asiat saavat uuden nimityksen ja tavallaan sen myötä uuden merkityksen, tai ainakin niihin kiinnittää aivan uudella tavalla taasen huomiota. Tiesittekö, että mennessäsi kotiin, vaihtaessasi kotivaatteet päälle, hyggeilet. Tai kun teette ystäväporukalla ruokaa ja nautitte yhdessä aikaansaannoksistanne, sekin on hyggeilyä. Lämpimästi suosittelen aiheeseen tutustumista jos olet yhtään samanlainen kuin minä, kaipaat rauhoittumiseen toisinaan kirjaimellista ohjekirjaa. Hyvä syy kutsua ystävät koolle tai juuri lukea omassa lempparipaikassa, omissa lempparikotikuteissaan kirjaa.

Kiireeseen ja hoppuun voi niihinkin tottua, pienet pysähdykset arjessa, hetkestä nauttimiset, yritän muistaa <3

-M-

18740450_10155250160140782_4430175518504039442_n

Porrastreenijuttua

Tää on itselle todella mieluista ja sopivassa määrin selkäystävällistäkin. Niin kuin missä tahansa asiassa liikaa on aina liikaa joten kohtuus on hyvä pitää mielessä jos olet yhtään samanlainen kuin minä ;) Omat rajat, oma kunto, oma hyvä fiilis. Näistä on lähdettävä.

Varusteet;

Myönnän, oon varusteurheilija. Tähänkin treeniin lähden siis varusteet helpottaen matkaan. Kompressiosukat on must have, haaveilen kompressioshortseista mutta näin kesäisin lyhyet shortsit ja kompressiosukat, selkään kevyt reppu missä kannan juomapulloa mukana. Moni jättää pullonsa portaiden alapäähän mutta tykkään siitä että voin koska vain hörppästä pari kulausta.

Nesteytys;

Suuria määriä nesteistä en juo kesken treenin, aina vain pari kulausta kerralla. Juomaan olen sekoittanut hieman suolaa sekä aminohappoja. Näin pyrin välttämään krampit. Ja tietty just sen juoman voimallahan jaksan vähän enemmän ;) Reilu tuntia ennen treeniä pyrin juomaan 0,5l-1l, säästä riippuen ja tietty treenin jälkeen heti. Huomaa etten ole pt, nämä on vain omia kokemuksia!

Keskittyminen;

Puhuminen kesken treenin syö energiaa ja hengästyttää. Erikseen on treenit missä hengaillaan ystävän kanssa ja vaihdetaan kuulumiset. Sitten on treenit mitkä tehdään ystävän kanssa mutta palautuksissa vaihdetaan kuulumiset ;) Annan tässä kovin rentoa kuvaa itsestäni ;) :D Ja tässä tärkein, varsinkin Malminkartanon jätemäen portaissa on askeleita laskettu portaisiin valmiiksi. Jollekkin sopii tietenkin että laskee askelmia… Mutta näin useamman yksilön suorituksen perusteella, ÄLÄ KATSO YLÖS! Ja mikä pahinta, ei kannata samalla ajatella; JESTAS ETTÄ NOITA VIELÄ ON JÄLJELLÄ ! Moni asia treenatessa on päästä kiinni, niin tässäkin. Jos 426 portaan jo heti ensimmäisestä rupeaa itseään latistamaan ajatuksella portaiden määrästä, ehtii usko kyky ja voima loppu moneen kertaan ennen perille pääsyä… Lämpimästi suosittelen keskittymään jokaiseen askeleen itseensä, valkkaamaan kuulokkeisiin sopivan tsemppaavaa musiikkia ja nauttimaan treenistä.

19148920_10155321509835782_4377293042255307798_n

Ruoka;

Treenaan syödäkseni, krhm. Joten aika äkkiä tämän treenin jälkeen on kiva saada ruokaa. Yritän päästä porrastreeneihin aina heti aamusta jolloin aamupala on kevyt, kahvia ja rahka ennen ja tosiaan kunnon tankkaus treenin jälkeen.

Treeni itsessään;

Itse en juokse, kävelen tasaiseen tahtiin pyrkien pitämään saman vauhdin yllä koko treenin ajan. Itselle tärkeää on että askel on vakaa eikä kuormita lantiota/selkää niin että kipuja syntyisi jälkeenpäin. Ennen selkävaivoja kävelin kerran malminkartanonportaat ylös, minkä jälkeen ensimmäiselle tasanteelle asti tein sitten erilaisia variaatioita; loikkia, tasajalkahyppelyitä, jokatoisen portaan astumisia jne. Mahdollisuuksia on monia, pääasia että lähtee liikkeelle. Tällaisenkin treenin tekeminen kerran viikossa on aivan tarpeeksi itselle. Muihin ei kannata itseään verrata, eritasoisia treenaajia tottakai on liikenteessä mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia. Tässä kohtaa rakas mieheni tirskahtelee, ei ole kauaa kun hän meni 8x eräät portaat, ja tietty sitähän oli pakko mennä itse 9x. Koska tuota, himskatin kilpailuvietti.

19149255_10155321509730782_6314698921533227133_n

Eli; kompressiosukat, specialjuoma ja kova kilpailuvietti, siinä ne itselle tärkeimmät onnistuneeseen suoritukseen :D

Ihanaa sunnuntaita!

18740114_10155251624375782_5972980381256508408_n

Kaipaatko uudenlaista boogieta treeneihin? Kokeile koiranulkoiluttamista!

Jos koirasi on iso, pelottava tai atleettinen, tämä teksti ei koske sinua. Tämä teksti kumpuaa söpöisen ja ennen kaikkea sen tietävän hauvelin ulkoiluttamisesta. Meillä kun nykyään asuu tuollainen pieni ja söpö chihu -neito, Rusina, kasivee. Niin on nääs kertynyt jonkin verran kokemusta tällaisista tilanteista. Kun lähdet atleettiselle iltalenkille, laitat kilsat Endomondossa pyörimään ja lähdet baanalle. Intervallitreeni By Rusina, olkaa hyvät;

Kilsa 1. ; Tarpeet

Tottakai, pisut, kakkelit. Nämä hommat on suoritettava ja tämä yksilö suorittaakin ne mallikkaasti ensimmäisen kilsan aikana (mistä tota nestettä muuten riittäkään kilon painoisessa koirassa o_O)

Kilsa 2. ; Söpöily

Luulet että nyt kun akuuteimmat tarpeet on suoritettu voitte jatkaa reippaasti matkaa? VÄÄRIN! Nyt on söpöilyn aika. ”Maailma, kattokaas, oon tässä nyt!” Jopa pari teiniä pysähtyy silittelemään koska onhan hän nyt kertakaikkisen valloittava. Niin kuin toki onkin. Mutta kun lenkki…

18622325_10155251624295782_7058229738270851062_n

Kilsa 3. ; Hidastelu 

Jos Rusina osaisi puhua tässä kohtaa käytäisiin keskustelu aikalailla samaan sävyyn mitä ipanaisen kanssa käytäisiin; ”Onks pakko? En kävele! Haluun kotiin.” Äärimmäistä hidastelua, jopa jättäytymistä jälkeen. Paitsi jos joku toinen koira tulee vastaan. Silloin lähtee ja energiaa ammentuu kuin tyhjästä.

Kilsa 4. ; Oisko tää se oikoreitti?

Hämmentävää, mutta vaikka missä oltaisiin, tämä mimmi tietää missäpäin koti on. Suoralta tieltä äkkikääntymisiä kaikkiin mahdollisiin notkoihin ja kujiin jotka vievät kotiinpäin. Yllärinä, äkkiä, arvaamatta. Ja siinä sitten yrität välttää pyörän alle jäämiset, hauvelin tallomiset…

maxresdefault
Viides yllärikäännös samaan kilsaan. Ei haittaa. Pus <3

Kilsa 5. KOTIIN!

No niin. Nyt sitten kävellään aistit auki ja hissukseen… Luulit vaan! Hauveli on kässännyt että kotia tässä ollaan menossa. Siispä turbo päälle ja kotio! ”Vauhtia ihminen, iltaruoka odottaa!”

Kuten alussa mainitsin, Endomondo oli koko lenkin tänäänkin päällä. Ensimmäinen kilsa meni päälle 11 minuuttia, viimeinen kilsa menikin sitten 9 minuutin pintaan :D

Timanttinen yksilö tuo Rusina, noin kaikenkaikkiaan. Arvonsa tunteva, rentoutumisen asiantuntija.

18700199_10155251624585782_9068122705991886168_n

Ja unohtamatta tärkeintä, aivan mahdottoman söpönen <3

-M-

18556023_10155237042260782_4416565643590589086_n

Uuden äärellä

Ipanan viettäessä laatuaikaa kummitätinsä kanssa pääsin lauantaina toteuttamaan yhtä pitkäaikaista unelmaa. Keväällä löysin itseni ääneen myöntämästä etten osaa meikata, en sitten yhtään. Elämäntapamuutoksen myötä sitä jotenkin on vahvistunut fiilis siitä että vaikka jotain ei osaakaan juuri nyt, koskaan ei ole liian myöhäistä opetella.  Jotenkin, itselle touhu on ollut niin kokonaisvaltaista muutosta, yks tärkeimmistä anneista on ollut fiilis siitä että omaa elämäänsä voi hallita (kiitos välilevy, muistan kyllä nämä tietyt poikkeavuudet joten voit lakata muistuttamasta) ja viettää aikaansa toisinaan vähän turhamaisempienkin juttujen äärellä. Hetken oli volyymiripseä ja rakennekynsiä, mutta arjen hulinassa ne ovat jääneet. Ajatus heräsi josko meikilläkin voisi tehdä pieniä tai isojakin juttuja. Ja koska energiaa tuntuu nykyään riittävän niin miksipä sitä ei pikkuhiljaa opettelisi jotain kokonaan uutta. Hiuksia olis kiva laittaa, meikattakin olis mahtista osata. Taidot kun ei kulje innon kanssa yksiin niin oli ihan loistojuttu kun ystäväiseni ilmoitti olevansa valmis mukaan meikkauskurssille.

Lauantaina sitten sellaisella oltiin, paikka löydettiin kuukkelin avulla ja lopulta peruutusaikakin löytyi sopivasti niin päästiin haipakkaan asian äärelle. Omat tiedot touhusta oli aika pelkistettyä, meikkivoide, puuteri, vähän valokynää sinnepäin, ripsari, luomiväri, perusrajaus silmämukaisesti ylös, vähän väriä kulmiin ja poskelle punaa sinne johonkin. Olen innostunut arjessa käyttämään aika voimakkaitakin huulipunia, hämää vastaantulijaa sopivasti ;) Mutta ihan jo pohjameikin teko; peiteaineet, varjostukset jne oli vierasta, smoky eye yms tyyleistä puhumattakaan.

11743000_10153431678540782_6398419621357527259_n
Kun susta tuntuu että tiedät enemmän näistä kuin meikeistä…

Meikkaaja teki kevyemmän meikin ystävälleni ja mulle tehtiin smoky eye. Ystävääni seuratessa koin saavani paljon, enpä ihan rehellisesti osaa sanoa paljonko smokyt jäi omaan mieleeni, mutta tarvittaessa voi hankkiutua vieläkin perusteellisempaan opastukseen. Arjessa sen näkee miten opit on jääneet päähän. Kuulin että vanhimmat kurssilla olleet on olleet yli 8-kymppisiä, lifegoals pitää meininkiä yllä vähintäänkin noihin numeroihin!

18582475_10155237042250782_9092303398824766645_n
Meikillä saa tosiaan isoja muutoksia aikaan..!

Ollut ihana viikko, kampaamokäyntiä ja meikkijuttuja, mukavaa vastapainoa paitsi arjen kiireille mutta myös treeneille. Lauantaiaamusta aamusta ehdin käydä 30 min treeneissä pt:n kanssa (4 liikettä; kyykky tangolla, hack, ja superina smithissä roikkuen killeri etureisikyykky+takareisi koneessa), mutta ihan kivasti kyllä kerkesi paitsi jalat ottamaan osumaa mutta myös käsistä lähtemään nahka.. Eikä sillä, todella mieluisaa puuhaa salitouhutkin, mutta ihanaa päästä varsinaisten tyttöjenjuttujenkin äärelle. Itsensä hemmottelua <3

1971c9c9ebc7e02d70c6c3187004c66a
Motivaatiokuva (itselle) viikkoon.

 

Ihanaista viikkoa tyypit <3

-M-