18740450_10155250160140782_4430175518504039442_n

Porrastreenijuttua

Tää on itselle todella mieluista ja sopivassa määrin selkäystävällistäkin. Niin kuin missä tahansa asiassa liikaa on aina liikaa joten kohtuus on hyvä pitää mielessä jos olet yhtään samanlainen kuin minä ;) Omat rajat, oma kunto, oma hyvä fiilis. Näistä on lähdettävä.

Varusteet;

Myönnän, oon varusteurheilija. Tähänkin treeniin lähden siis varusteet helpottaen matkaan. Kompressiosukat on must have, haaveilen kompressioshortseista mutta näin kesäisin lyhyet shortsit ja kompressiosukat, selkään kevyt reppu missä kannan juomapulloa mukana. Moni jättää pullonsa portaiden alapäähän mutta tykkään siitä että voin koska vain hörppästä pari kulausta.

Nesteytys;

Suuria määriä nesteistä en juo kesken treenin, aina vain pari kulausta kerralla. Juomaan olen sekoittanut hieman suolaa sekä aminohappoja. Näin pyrin välttämään krampit. Ja tietty just sen juoman voimallahan jaksan vähän enemmän ;) Reilu tuntia ennen treeniä pyrin juomaan 0,5l-1l, säästä riippuen ja tietty treenin jälkeen heti. Huomaa etten ole pt, nämä on vain omia kokemuksia!

Keskittyminen;

Puhuminen kesken treenin syö energiaa ja hengästyttää. Erikseen on treenit missä hengaillaan ystävän kanssa ja vaihdetaan kuulumiset. Sitten on treenit mitkä tehdään ystävän kanssa mutta palautuksissa vaihdetaan kuulumiset ;) Annan tässä kovin rentoa kuvaa itsestäni ;) :D Ja tässä tärkein, varsinkin Malminkartanon jätemäen portaissa on askeleita laskettu portaisiin valmiiksi. Jollekkin sopii tietenkin että laskee askelmia… Mutta näin useamman yksilön suorituksen perusteella, ÄLÄ KATSO YLÖS! Ja mikä pahinta, ei kannata samalla ajatella; JESTAS ETTÄ NOITA VIELÄ ON JÄLJELLÄ ! Moni asia treenatessa on päästä kiinni, niin tässäkin. Jos 426 portaan jo heti ensimmäisestä rupeaa itseään latistamaan ajatuksella portaiden määrästä, ehtii usko kyky ja voima loppu moneen kertaan ennen perille pääsyä… Lämpimästi suosittelen keskittymään jokaiseen askeleen itseensä, valkkaamaan kuulokkeisiin sopivan tsemppaavaa musiikkia ja nauttimaan treenistä.

19148920_10155321509835782_4377293042255307798_n

Ruoka;

Treenaan syödäkseni, krhm. Joten aika äkkiä tämän treenin jälkeen on kiva saada ruokaa. Yritän päästä porrastreeneihin aina heti aamusta jolloin aamupala on kevyt, kahvia ja rahka ennen ja tosiaan kunnon tankkaus treenin jälkeen.

Treeni itsessään;

Itse en juokse, kävelen tasaiseen tahtiin pyrkien pitämään saman vauhdin yllä koko treenin ajan. Itselle tärkeää on että askel on vakaa eikä kuormita lantiota/selkää niin että kipuja syntyisi jälkeenpäin. Ennen selkävaivoja kävelin kerran malminkartanonportaat ylös, minkä jälkeen ensimmäiselle tasanteelle asti tein sitten erilaisia variaatioita; loikkia, tasajalkahyppelyitä, jokatoisen portaan astumisia jne. Mahdollisuuksia on monia, pääasia että lähtee liikkeelle. Tällaisenkin treenin tekeminen kerran viikossa on aivan tarpeeksi itselle. Muihin ei kannata itseään verrata, eritasoisia treenaajia tottakai on liikenteessä mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia. Tässä kohtaa rakas mieheni tirskahtelee, ei ole kauaa kun hän meni 8x eräät portaat, ja tietty sitähän oli pakko mennä itse 9x. Koska tuota, himskatin kilpailuvietti.

19149255_10155321509730782_6314698921533227133_n

Eli; kompressiosukat, specialjuoma ja kova kilpailuvietti, siinä ne itselle tärkeimmät onnistuneeseen suoritukseen :D

Ihanaa sunnuntaita!

18740114_10155251624375782_5972980381256508408_n

Kaipaatko uudenlaista boogieta treeneihin? Kokeile koiranulkoiluttamista!

Jos koirasi on iso, pelottava tai atleettinen, tämä teksti ei koske sinua. Tämä teksti kumpuaa söpöisen ja ennen kaikkea sen tietävän hauvelin ulkoiluttamisesta. Meillä kun nykyään asuu tuollainen pieni ja söpö chihu -neito, Rusina, kasivee. Niin on nääs kertynyt jonkin verran kokemusta tällaisista tilanteista. Kun lähdet atleettiselle iltalenkille, laitat kilsat Endomondossa pyörimään ja lähdet baanalle. Intervallitreeni By Rusina, olkaa hyvät;

Kilsa 1. ; Tarpeet

Tottakai, pisut, kakkelit. Nämä hommat on suoritettava ja tämä yksilö suorittaakin ne mallikkaasti ensimmäisen kilsan aikana (mistä tota nestettä muuten riittäkään kilon painoisessa koirassa o_O)

Kilsa 2. ; Söpöily

Luulet että nyt kun akuuteimmat tarpeet on suoritettu voitte jatkaa reippaasti matkaa? VÄÄRIN! Nyt on söpöilyn aika. ”Maailma, kattokaas, oon tässä nyt!” Jopa pari teiniä pysähtyy silittelemään koska onhan hän nyt kertakaikkisen valloittava. Niin kuin toki onkin. Mutta kun lenkki…

18622325_10155251624295782_7058229738270851062_n

Kilsa 3. ; Hidastelu 

Jos Rusina osaisi puhua tässä kohtaa käytäisiin keskustelu aikalailla samaan sävyyn mitä ipanaisen kanssa käytäisiin; ”Onks pakko? En kävele! Haluun kotiin.” Äärimmäistä hidastelua, jopa jättäytymistä jälkeen. Paitsi jos joku toinen koira tulee vastaan. Silloin lähtee ja energiaa ammentuu kuin tyhjästä.

Kilsa 4. ; Oisko tää se oikoreitti?

Hämmentävää, mutta vaikka missä oltaisiin, tämä mimmi tietää missäpäin koti on. Suoralta tieltä äkkikääntymisiä kaikkiin mahdollisiin notkoihin ja kujiin jotka vievät kotiinpäin. Yllärinä, äkkiä, arvaamatta. Ja siinä sitten yrität välttää pyörän alle jäämiset, hauvelin tallomiset…

maxresdefault
Viides yllärikäännös samaan kilsaan. Ei haittaa. Pus <3

Kilsa 5. KOTIIN!

No niin. Nyt sitten kävellään aistit auki ja hissukseen… Luulit vaan! Hauveli on kässännyt että kotia tässä ollaan menossa. Siispä turbo päälle ja kotio! ”Vauhtia ihminen, iltaruoka odottaa!”

Kuten alussa mainitsin, Endomondo oli koko lenkin tänäänkin päällä. Ensimmäinen kilsa meni päälle 11 minuuttia, viimeinen kilsa menikin sitten 9 minuutin pintaan :D

Timanttinen yksilö tuo Rusina, noin kaikenkaikkiaan. Arvonsa tunteva, rentoutumisen asiantuntija.

18700199_10155251624585782_9068122705991886168_n

Ja unohtamatta tärkeintä, aivan mahdottoman söpönen <3

-M-

18556023_10155237042260782_4416565643590589086_n

Uuden äärellä

Ipanan viettäessä laatuaikaa kummitätinsä kanssa pääsin lauantaina toteuttamaan yhtä pitkäaikaista unelmaa. Keväällä löysin itseni ääneen myöntämästä etten osaa meikata, en sitten yhtään. Elämäntapamuutoksen myötä sitä jotenkin on vahvistunut fiilis siitä että vaikka jotain ei osaakaan juuri nyt, koskaan ei ole liian myöhäistä opetella.  Jotenkin, itselle touhu on ollut niin kokonaisvaltaista muutosta, yks tärkeimmistä anneista on ollut fiilis siitä että omaa elämäänsä voi hallita (kiitos välilevy, muistan kyllä nämä tietyt poikkeavuudet joten voit lakata muistuttamasta) ja viettää aikaansa toisinaan vähän turhamaisempienkin juttujen äärellä. Hetken oli volyymiripseä ja rakennekynsiä, mutta arjen hulinassa ne ovat jääneet. Ajatus heräsi josko meikilläkin voisi tehdä pieniä tai isojakin juttuja. Ja koska energiaa tuntuu nykyään riittävän niin miksipä sitä ei pikkuhiljaa opettelisi jotain kokonaan uutta. Hiuksia olis kiva laittaa, meikattakin olis mahtista osata. Taidot kun ei kulje innon kanssa yksiin niin oli ihan loistojuttu kun ystäväiseni ilmoitti olevansa valmis mukaan meikkauskurssille.

Lauantaina sitten sellaisella oltiin, paikka löydettiin kuukkelin avulla ja lopulta peruutusaikakin löytyi sopivasti niin päästiin haipakkaan asian äärelle. Omat tiedot touhusta oli aika pelkistettyä, meikkivoide, puuteri, vähän valokynää sinnepäin, ripsari, luomiväri, perusrajaus silmämukaisesti ylös, vähän väriä kulmiin ja poskelle punaa sinne johonkin. Olen innostunut arjessa käyttämään aika voimakkaitakin huulipunia, hämää vastaantulijaa sopivasti ;) Mutta ihan jo pohjameikin teko; peiteaineet, varjostukset jne oli vierasta, smoky eye yms tyyleistä puhumattakaan.

11743000_10153431678540782_6398419621357527259_n
Kun susta tuntuu että tiedät enemmän näistä kuin meikeistä…

Meikkaaja teki kevyemmän meikin ystävälleni ja mulle tehtiin smoky eye. Ystävääni seuratessa koin saavani paljon, enpä ihan rehellisesti osaa sanoa paljonko smokyt jäi omaan mieleeni, mutta tarvittaessa voi hankkiutua vieläkin perusteellisempaan opastukseen. Arjessa sen näkee miten opit on jääneet päähän. Kuulin että vanhimmat kurssilla olleet on olleet yli 8-kymppisiä, lifegoals pitää meininkiä yllä vähintäänkin noihin numeroihin!

18582475_10155237042250782_9092303398824766645_n
Meikillä saa tosiaan isoja muutoksia aikaan..!

Ollut ihana viikko, kampaamokäyntiä ja meikkijuttuja, mukavaa vastapainoa paitsi arjen kiireille mutta myös treeneille. Lauantaiaamusta aamusta ehdin käydä 30 min treeneissä pt:n kanssa (4 liikettä; kyykky tangolla, hack, ja superina smithissä roikkuen killeri etureisikyykky+takareisi koneessa), mutta ihan kivasti kyllä kerkesi paitsi jalat ottamaan osumaa mutta myös käsistä lähtemään nahka.. Eikä sillä, todella mieluisaa puuhaa salitouhutkin, mutta ihanaa päästä varsinaisten tyttöjenjuttujenkin äärelle. Itsensä hemmottelua <3

1971c9c9ebc7e02d70c6c3187004c66a
Motivaatiokuva (itselle) viikkoon.

 

Ihanaista viikkoa tyypit <3

-M-

18403583_10155208922200782_4410873219840375777_n

Millaista kipua sinä tunnet?

 Millaista kipua sinä tunnet kun treenaat tai lähinnä treenin jälkeen? Tähän saa erilaisia vastauksia, riippuen treenitaustasta. Tiesitkö että on olemassa hyvää kipua? Osaatko erottaa hyvää kipua pahasta? Vai tulkitsetko hyvän kivun pahaksi? Ihminen herkästi jättäytyy mukavuusalueelle ja säikähtää epämiellyttäviä tuntemuksia. Entä jos vaivihkaa on unohtanut täysin hyvän kivun tunteen? Miltä tuntuu kun on tehnyt jotain vähän enemmän? Uskaltaako luottaa siihen että se kuuluu asiaan. Ja helpottaa ajan kanssa, hyvinkin nopeasti.

Olen tässä saanut seurata kuntoprojektin alkua vierestä. Tämä aloittelija käy fysioterapeutin luona, missä tuntemuksia ja tekemistä käydään läpi. Älyttömän mielenkiintoista seurattavaa! Oman treenaamisen myötä olen kiinnittänyt huomiota ipanaisen ja tämän kaverien liikkumiseen. Väistämättä sitä huolestuu. Hengästyminen, liikkumisen myötä kipeytyminen, luonnollinen liikkuminen tuntuu kokoajan olevan enemmän ja enemmän extremeä. Metsän juurakkoinen maasto, moisen aiheuttama pelottava kipu jaloissa.

18034312_10155208917405782_1171646353342321079_n

 

Ja oi kyllä, pahaa kipua on tottakai olemassa. Mutta nyt tarkoitan ihan puhtaasti lihasten kipeytymistä tekemisen jälkeen. Kun startataan nollista, tuo kipu voi olla aika pelottavaakin. Joskus sen takia voi siksi jäädä projektit kesken innostuksesta huolimatta. Jotta ylipäätään tottuu tekemisestä tulevaan tuntemukseen onkin hyvä aloittaa treenihommat maltilla. Vaikeustason noustessa pikkuhiljaa ei kadoteta motivaatiota heti kättelyssä.

Muutamia mielenkiintoisia tipsejä tämän kuulosteluun;

-istu jalat ristissä lattialla, pystytkö? Entä jos painat polvia kevyesti käsillä lattiaa vasten. Miltä tuntuu?

-kyykkyasento, tunnetko venytyksen? (Tämä on nannaa muuten jalkatreenin jälkeen :D )

-lantionnosto; selinmaakuulla jalat pienen korokkeen päällä, esim. sohvanreuna. Nosta lantiota ylös. Laske alas hallitusti, mustelmat on muuten taattuja!

Tähän ajatukseen ihastuin kuitenkin eniten;

Esimerkiksi hengästyminen. Se ei tunnu aluksi ollenkaan kivalta. Sen sijaan että siihen tuntemukseen jää kiinni, sen analysointi mitä tuon tuntemuksen aikana tapahtuu antaa kummasti potkua jatkaa. Paitsi toki sekä syke nousee että hengästyminen iskee, sydän kuitenkin pumppaa verta rivakammin mikä taasen tekee hyvää keholle. Sen ajatteleminen, osiin pilkkominen.

12705549_10153892343760782_7293741609928147919_n
Jopa treenin osiin pilkkominen on eri jees, keskittyy kulloiseenkin liikkeeseen niin saattaapi jaksaa hymyillä vaikkei jalat kantaisikaan ;)

 

Auttaako sinua asioiden osiin pilkkominen? Tarvitsetko perusteuita, vastauksia kysymykseen miksi? Vai oletko kuuliaisesti ohjeita noudattava, vasta myöhemmin asioiden ääreen heräävä suorittaja? Mehukas tilanne, sillä itse koen löytäväni samankaltaisuutta jälkimmäisen kanssa kun taasen lapsoseni kuuluu tuohon ensin mainitsemaani perusteluita vaativaan porukkaan.

Aurinkoista viikonloppua,  äideille ihanaista äitienpäivää ja tänään halaus kaikille sen itselleen ottaville tänä lapsettomien lauantaina <3

18402820_10155208939040782_7563298041974113776_n

-M-

18275041_10155186011810782_5643130627599642507_n

Älä laihduta -päivä

Tänään vietetään otsikon mukaista päivää. Kävin aamusta treenailemassa ja olikin hauska huomata miten tuollainenkin asia voi merkata niin monenmoista. Yksi rupesi heti miettimään mitä tänään syötäisiin, toinen julisti bodypositivea. Mitä tuo päivä oikeastaan tarkoittaakaan?

Koska en ole kuin oman itseni asiantuntija ja siinäkin varsin harjoitteluasteella on jännä hetkittäin pohtia missä mennään. Mitä moinen esimerkiksi itselle merkitsee. Arjessa on kiireitä, sitä sortuu usein suorittamaan ja vaikka siellä olisikin sellaisia rakkaita, voimaannuttavia hetkiä, jännä miten sitä jää mieleen yleensä vain ne vähemmän voimaannuttavat. Kun oikein väsyttää, sitä ei niinkään muistele onnistumisiaan, vaan märehtii vaikka ipanan sen päivän viimeisiä sanoja; ”äiti sä haiset”.

Tapaan päivittäin paljon ihmisiä, kohtaamiset on kovin mielenkiintoisia aina toisinaan. Tänä keväänä olen kuullut nyt viimeisen kk:n sisään paljon ”sä olet hyvin säilynyt” -fraasia. Näin kolmekymppiselle huonolla huumorilla varustetulle, sinänsä ihan jees heitto ;) Mutta paljon olen myös kuullut kritiikkiä, vähättelyä ja melkeinpä voisin sanoa että inhoa itseään kohtaan.

17861907_10155094476100782_741281778941868708_n
Hehhee, sanoinhan jo siitä laadukkaasta huumorintasosta ;) <3

Tärkeintähän on mitä itse itsestään ajattelee. Jos ruoskii itseään kovin, tulee se usein uloskinpäin. Ja sehän onkin varsin ympäristöystävällistä, omasta hyvinvoinnista puhumattakaan. Mitkä asiat on oikeasti sellaisia että niiden kannattaa antaa lyödä itseään alas. Loppujen lopuksi, oikeasti. Harvoin sitä tulee ajatelleeksi ajavansa myös ympäristön kiusalliseen tilanteeseen jatkuvalla itsedissauksella. Aina ei tosin lähde, tähän olenkin yrittänyt kylvää paitsi vähän huonompaa huumoria (kyllä, itselleen on hyvä osata nauraa, mutta jälleen, rajansa ne on tässäkin…) mutta myös teemabiiseillä. Ennen tiukkaa tilannetta Fintelligensien Hoida homma toimii, viime aikojen itsemähryämishetkiin joita väsyneenä tuppaa tosiaan tulemaan oon voimaannut itseäni Aviciin All you need is love:lla. Kun sitä vain muistaisi ammentaa sitä rakkautta ihan itseäänkin varten. Jotta on mistä ammentaa muille.

18274702_10155186037080782_9010247672446799652_n

Tärkeintä ei meissä ole peban tai massun koko, luojan kiitos. Itsestään kun tykkää tulee automaattisesti pidettyä myös hyvää huolta.  Tänä keväänä olen kokenut lenkin tuoman huikean fiiliksen, myös sen jälkeisen kurimuksen kun kroppa ei ollutkaan valmis juoksuun, olen kokenut onnistumisia kyykkäyksien ja maastavetojen kanssa. Olen syönyt pitkän kaavan mukaan ravintolassa, pitänyt herkkupäiviä. Nauttinut näiden jälkeen taas kaurapuurosta entistä enemmän. Älä laihduta -päivä ei itselle tarkoita mitään syömiseen liittyvää, vaan ennenkaikkea kiitollisuutta toimivasta kehosta. Oppia joka ajan kanssa tuntuu sittenkin menevän perille, sallia itselleen ne huonotkin hetket ja iloita niistä hyvistä.

<3

-M-

17951660_10155122891425782_5543695718353748662_n

Vanhemmuus -supenaisen tunnustukset ;)

Arjen kiireisiin voi moni hukkua. Tuon lauseen olen kirjoittanut aikaisemminkin.

Tiukassa tilanteessa ihmisen keho usein mukautuu. Normaalia suurempaa stressiä kestää kyllä, hetken aikaa vallan hyvin. Alkuvuosi oli vanhemmuudellisesti kovin haastava. Huoli ipanasta vei huomion aikasta totaalisesti. Tilanne helpotti mutta huomaamatta arjen suorittaminen jatkui. Ihmettelin missä vika kun pipo kiristää vaikka kaikki on hyvin. Reissuja Eurooppaan, mutta kun ei oikein maistunut nekään. Väsytti. Oli vaikea keskittyä ja muistikin tuntui huononevan päivä päivältä. Viikot vaan hujahti. Ai taas oli perjantai. Vielä alkuviikosta seisoin kaupassa lamppuhyllyn edessä ja mietin että tokihan tähän ikään mennessä on tullut muutama lamppu ostettua, mutta  en tiedä yhtään mikä lamppu tulisi hankkia. Tuntui hirvittävän vaikealta tehdä moinen päätös, joten jätin sen tekemättä. Ja nyt ei pidä käsittää väärin. Arki kyllä rullasi vallan tehokkaasti. Alkoi vain tuntua siltä että sitä on nääntymässä itse ihan totaalisesti.

17861610_10155122891380782_1668895618505923051_n
Pääosin elämä on kyllä mannapuuroa ja mansikkaa <3

 

Vanhemmuus. Tuon pienen mestariteokseni äitinä oleminen. Ihan parasta. Mutta jokainen vanhempi tietää että myös niitä vähän vähemmän ihania hetkiä mahtuu arkeen. Alkuvuoden haasteiden keskellä piiskasin itseäni nuoruuden typeryydestä, että olin koskaan omien valintojeni myötä päättynyt tilanteeseen jossa vanhemmuus kannetaan yksin. Nyt kevään aikana olen tätä asiaa todella paljon pohtinut ja voinkin nyt ihan julistaa itseni ja monen, monen muun mamman joka vastuun yksin kantaa aikamoiseksi supernaiseksi. Huikeita pieniä ihmisiä, mielettömiä matkoja, opettavaisia hetkiä. Ja niinhän se on että ne rankimmat hetket kasvattavat eniten. Päätin siis että itseni soimaamisen sijaan olen hitokseen ylpeä miten olenkaan saanut perheen ja uran onnistumaan. On tullut käytyä läpi tilanteita ja tunteita ja pohdittua paljon omia voimavaroja. Oma vanhemmuus on kovin erilaista kuin olin koskaan omaksi osakseni kuvitellutkaan, onni on kuitenkin matkan varrelta kertyneet ihmiset ja suhteet joita ollaan onnistuneesti saatu kannateltua perhesuhteiden muutostenkin yli. Eli vaikka välillä tuntuu että vastuu painaa niin että on vaikea hengittää, tiedostan silti olevani poikkeuksellisen onnekas, niin moni on halunnut olla osa tuon pienen mestariteokseni elämää. Yksinhuoltaja, mutta en todellakaan yksin.

Haastavia hetkiä en siis voi suositella otettavaksi muuten kuin kasvun kautta. Menneisiin asioihin ei voi enää vaikuttaa, on kannattavampaa keskittyä nykytilanteen ja tulevaisuuden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Ipanaiseni opettaja ratkoo arjessa tilanteita tilanteina, hän ei palaa ipanoiden välisissä asioissa enää menneisiin vaan ottaa jokaisen asian sellaisenaan. Kertakaikkisen kannattava ajatusmalli haastavissa tilanteissa. Peräpeiliin on niin turha toljotella.

17991056_10155122891505782_1760154186816998817_n
Täydellisen kyykyn lisäksi aion opetella tämän asap :D

Nyt siis loma mennyt ihan kotosalla. Ulkoilua, perheen yhdessäoloa ja sellaista pientä puuhastelua. Ja jopas, yhtäkkiä ajankulku tuntuukin hidastuvan. Tällä viikolla on tullut keskityttyä hengittämään syvään, lenkkipolulla silleen sopivasti, yksin ja yhdessä perheen kanssa. Vaikka kaikki olisikin vallan mainiosti juuri nyt, väsy voi silti iskea vaivihkaa. Treenaavalle lihasmuisti on tuttu juttu. Myös stressi jättää jälkensä. Nyt on rentoutumisen aika, jotta arjessa taasen jaksaa puuhastella. Ihanaa että sitä hoksasi ottaa iisiä  ennekuin keho aivan totaalisesti väsyisi. Vanhemman jos kenen on syytä kiinnittää omaan jaksamiseen huomiota, ja ne pienet jaksamisen palaset, ne löytyy meistä jokaisesta, kunhan sitä vaan muistaisi vetää keuhkot täyteen ilmaa ihan säännöllisesti arjessa, ei aina viimeisenä muiden askareiden jälkeen vaan joskus jopa ennen mitään muuta. Ja tuo alkuviikon haastava tehtävä, lampunvaihtokin on hoidettu ;)

Rentouttavaa pääsiäisenaikaa <3

-M-

17800300_10155094476090782_555583996924402510_n

Ajatuksia treenaamisesta

Jälleen yksi lauantaiaamu. Kirjoitan tätä kauppakeskuksen parkissa. Vein ipanan harrastusjuttuihin heti aamusta, tähän väliin jäi pieni breikki ennen omia treenejä. Jännä miten onnelliseksi sitä voikaan tuntea kun pieni ihminen iloisena toivottelee heipat ja jatkaa omiin puuhiinsa. Voihan rakkaus ja reippaus <3

17795690_10155094475875782_4717684163702961840_n

Tästä voisi kirjoittaa pidemmänkin stoorin mutta sen sijaan ajattelin paneutua enemmän treenaamiseen. Millaista se nyt on? Mitä ajatuksia on herännyt?

Pelko

En ole tainnut varsinaisesti olla sairaslomalla vaikka selkä menikin huonoon kuntoon. Pelko oli suurin syy miksi aloitin pt:n kanssa kaiken alusta. En uskaltanut lähteä tekemään vaikka fyssarin kanssa yhteistyötä teinkin. Varmuus, teki mitä tahansa mutta varsinkaan salitreenissä pelolle ei ole sijaa. Liialla varmuudella on omat haittapuolensa mutta sinne on vielä huisan pitkä matka

Nöyryys

Niin. ”Kaikki mahdollinen vaan tankoon ja samantein hommiin. Onhan tätä ennenkin tehty.” Varma tie kohti katastrofeja. Tehdessä karttuu tieto ja ennenkaikkea kehon ymmärtäminen. Ja se jos mikä pistää nöyrtymään. Huikeisiin suorituksiin keho pystyy kun vain malttaa.

Ilo

Loppujen lopuksi niin harvaa asiaa voi elämässä oikeasti hallita. Voi sitä iloa kun saat liikkeen tehtyä puhtaasti. Juuri siinä hetkessä hallitset ainakin sen lihaksen ;) Endorfiinien erittyessä treenin myötä yleinen fiiliskin on korkealla. Ja onhan se nyt, kivaa puuhaa!

Kehitys

Maltti mainittu jo useaan otteeseen. Mutta kun sitä on vain tarpeeksi niin kehitystä kyllä tulee. Aika aikansa kutakin. Aina ei voi treenata täysillä. Mutta sen hyvän fiiliksen perässä kulkiessa mikä vaikka raittiista ilmasta keuhkoihin työpäivän jälkeen saa, sekin tie vie eteenpäin. Pelkkä lihasten kehitys ei ole itselle se tärkein. Kaikki tiet vie kohti itsensä hyväksymistä, niin että arvottaa kehoa sillä määreellä millä kuuluukin. Matkakumppanina läpi elämän. Ja hei, onhan sitä muillekkin mukava, miksei olisi itselleenkin? Nykypäivän naiseuden muuten suurin haaste! Olla disauttelematta itse itseään.

Summa summarum

Hyvin maltilla, pienillä painoilla oikeita liikeratoja hakien ja toistoja tehden. Kerta viikossa pt:n kanssa hakien sillä varmuutta tekemiseen. Tukilihasten kautta maltillista liikkeelle lähtöä. Paljon ajatuksia ja pohtimista asian tiimoilta kun tokihan sitä hetkittäin haikailee menneiden aikojen kovempien reenien perään. Mutta ennenkaikkea hyvällä fiiliksellä, koska teen sellaista mistä tykkään.

Aika loppuu, treenit kutsuu. Ja vähän viileäkin meinaa muuten olla tässä parkissa istuessa :D

Ihanaa ja aurinkoista lauantaipäivää <3

-M-

16265413_10154886159540782_1270327881445547557_n

TGIF!

TGIF!

Mitä se sulle merkitsee?

Itselle tämä on rauhoittumisen päivä. Patterit on aikas tyhjät viikon jäljiltä. Tänään ei ole pakko tehdä mitään. Kertakaikkisen mitään. Arki on niin kiireistä että perjantaisin on ihana vain olla jotta jaksaa viikonloppuna taas tuusailla. Kokonaisia päiviä ei malttaisi kyllä mitenkään eimihinkään käyttää.

15940704_10154828458635782_651469350041354663_n
perjantaitoimintaidolini <3

Oi niitä aikoja. Kun siis perjantaina tuli lähdettyä kylille. Eikä niistä nyt vielä niin kovinkaan kauan ole. Tämäkin on siis ehkä ainoastaan vaihe joka menee kyllä kohta ohi, mutta just nyt tänään en aio evääni liikauttaa kun kotiin pääsen, linnoittaudun sohvannurkkaan ja vaan oon. Ainakin ajatuksissani ;)

-M-

Sokerilakko, kuinka helppoa!

Jälleen yksi lauantaiaamu. Tykkään vaikka silmäluomet hieman painaakin. Ipanalla oli yökyläkaveri, keskellä yötä liityin keskusteluun ja kyselin mikä swägä.. :D

Tässä viikon ajan on käynyt mielessä kirjoittaa siitä millaista on olla sokerilakossa. Tai no, opettelen vihdoin ottamaan vakavasti sen tosiasian että oma sokeriaineenvaihdunta ei vaan ole sellainen että ehdoin tahdoin kannattaisi sokeria napaansa puputtaa. Mutta yleisesti kaveriporukassakin on agendana keventää kohti kesää.

 

Pimeinä vuodenaikoina tuntuu lohdulliselta hakea iloa palasta suklaata. Palaveripullaakin olis. Tiedän työpaikkoja missä on _aina_ tarjolla herkkuja. Itsekin syyllistyn niiden tuomiseen. Mutta kun valo lisääntyy, vaatteet vähenee ehkä jo kesälomakin siintää mielessä katse siirtyy pullasta vyötärölle.

15940890_10154828480620782_4034644847340748532_n
Ei valoa ulkona, mutta onneksi on jäätelö. Eiku…

On tunnustettava etten ole koskaan opetellut laskemaan kaloreita. Opettelin syömään terveellisesti syömällä puhtaita raaka-aineita ja laskemaan grammamääräisesti ne ohjeen mukaan. Silmä tottui ja sen myötä on ollut helppo rakentaa ruokavalio jota koko perhe voi noudattaa. Peruslautasmalli kantaa oikeasti aika pitkälle, eikä einesmakaroonilaatikko pahimmassa kiireessä kaada maailmaa. Kun paketti on kasassa pienet muutokset ei kaada kokonaiduutta. Siksi ruokavaliomuutostilanteissa, nimenomaan luopuessa sokerista en koe pienintäkään ongelmaa lisätä hedelmien määrää ruokavaliossa. Kasa hedelmiä, kesää kohden marjojen lisäystä, miksei herkuttelisi niillä jos on perso herkuttelulle? Totaalinen askeettinen kaikesta hyvästä kieltäytyminen ei toimi omalla kohdalla normaalielämässä.

13227170_10154147764760782_5028526312500206557_n

Ensimmäiset päivät on pahimpia. Ja mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä hysteerisemmäksi homma muuttuu. Tulee herkku-unia, kaverien kanssa ette yhtäkkiä muusta puhu kuin herkuista. Iltapäivän väsyneet tunnit, seisoin tällä viikolla kahvilan ovella, hoin mielessäni I can resist ja tajusin sanoneeni sen ääneen, terkkuja vaan sille ohikulkijalle tuossa tilanteessa :D  Kyse on valinnoista aina uudelleen ja uudelleen. Niin kauan kunnes koko juttu häviää ajatuksista ja sitä alkaa elämään normaalina. Ja siinä ehtii aikas monen monta kertaa tarttumaan kahvilan kahvaan, näkemään herkku-unia ja höpöttelemään mitä tekikään mieli. Ah, tai tuijottamaan 8 tuntisen kokouspäivän niitä himskatin omenakampoja siinä pöydällä.

Eikä edes mennä korvikekarkkeihin tai vanukkaisiin. Sanotaan niistä vaan sen verta että ipanalle on niille oma nimityksensä. Lisää ko tuotteiden eteen sana pieru. Jätetään tämä nyt vaan tähän…

Off to treeneihin, muksaa viikonloppua <3

-M-

Ps. Ja on inhimillistä joskus lipsua, takaisin raiteilleen pääsen itse helpoimmin muistuttamalla miksi ylipäätään koko touhua teen, koska haluan voida paremmin. Ja koska ystäväni Harri teki niin elävästi mieleen painuneen sketsin aiheesta vatsamakkarat, altaanreuna eikä lapsia lähellä tekosyynä ;) <3

17457408_10155052771860782_4689447298029824453_n

Lauantaiaamufiilistelyä <3

Rauhalliset lauantaiaamut. Kahvikuppi tässä vieressä. Ipana möllöttelee lastenohjelmia. Hänellä jo aamupalaleivät tuhottavana, itselle smoothiekulho tekeytymässä tässä samalla. Nää on mun lempparihetkiä. Lauantaiaamut.

15977812_10154840671660782_2233685116992211337_n

Arjessa pienet hetket. Yleensä ne kiireettömät hetket ruoan tai kahvin äärellä. Syvä huokaus ipana kainalossa illemmalla. Ipanan mentyä nukkumaan muka telkkarin katsomista oman kullan kainalossa, oikeasti kuitenkin silmät kiinni koska just siinä hetkessä on aikalailla kaikki.

Tykkään ihan mahdottomasti puuhastella, mutta vastapainoksi tarvitsen ehdottomasti niitä _eimitääntekemistä_ hetkiä. Joskus kammosin niitä ja koin jonkun päättyneen kun sellaisia alkoi kertyä. Nyt niistä osaa todella nauttia. Ladata akkuja jotta taas jaksaa. Ehkä pitäisi osata ottaa näitä hetkiä enemmänkin, mutta eiköhän sekin taito tässä kehity.

Kohta salireeneihin pt:n kanssa. Jalkapäivä, iik :D Myöhemmin kahvittelua pienten ja isojen ihmisten kera.

 Tykkään <3

-M-

Ps. Aamun smoothiessa Lidlin rahjajogua, karviaisia, mustikoita, puolukkaa, tyrnimarjoja, chiasiemeniä, banaania ja kaurahiutaleita. Chiasiementen kannattaa antaa liota ihan rauhassa ennen puuhaan ryhtymistä eikä valmiinkaan seoksen kanssa kannata hosua.