19420416_10155346246330782_2831757348558982057_n

Osaisko vaan olla?

Jälleen yksi kovin erilainen juhannus takana. Täysin ilman suunnitelmia vietettiin perheen kesken aikaa. Löydettiin itsemme grillin ääreltä, kokkoa tiirailemasta, brunssilta ja kesän yksi tavoitteista tuli samalla tsekattua, Löylyn terassillekkin ehdittiin nauttimaan päivän parista päivänsäteestä. Pientä puuhastelua rennolla otteella.

19260467_10155346130110782_4693350726192017981_n
… ja jäätelöstä. Helsingin jäätelötehtaan kreisit annokset oli kyllä kaikkien mieleen :) :)

 

On nimittäin ollut aika haipakka alkukesä. Tai noh, lopputalvi, alkukevät, loppukevät ja nyt alkukesäkin. Paljon on ollut puuhaa,  uusperhekuvion integraatiota, työhommia, vapaa-aikaakin on kertynyt onneksi niin että vaikka ja mitä on ennättänyt tehdä.

Mistä olenkin hetkittäin löytänyt itseni kuulostelemasta, osaanko enää olla. Tiedättekö. Vain olla kotosalla tekemättä mitään ihmeellistä. Ei niin että kaatuu lomalle, sekin on kaveriporukassa nykyään usein kuultu termi. (Eli arkea vedetään niin täysillä että lomalle kun pääsee menee iso osa lomasta ylipäätään siihen että palautuu.) Eikö arjessakin pitäisi pitää huolta jaksamisestaan niin ettei elämä olisi vain lomalle elämistä? Näitä pieniä pelkän olemisen hetkiä ujuttaa arkeenkin, niin että ei uupuisi. Tottakai, on perhe, työ, ystävät ja harrastukset. Mutta jotta puhtia riittää tähän kaikkeen, mistä sitä akkujaan lataa. Usein harhaanjohtavasti ajatellaan että treeni esimerkiksi palauttaisi arjesta. Ja tavallaan näin onkin, mutta jos treenistä unohtuu palautua, koska hoppu, ollaankin jo noidankehällä kohti uupumusta. Kun kuitenkin, jotta voi pitää muista huolta on eri tärkeä muistaa pitää itsestään huolta.

17991056_10155122891505782_1760154186816998817_n

Jokaisella on se oma tapansa ottaa sitä omaa aikaa. Oma mieli tyhjenee  tehokkaimmin kirjan ääressä. Mielenkiintoisena ilmiönä tähän aikaan, kovinkin koukuttavana ajatuksena itseasiassa tartuin tässä taannoin hyggeilystä kertovaan kirjaan. Tuosta tanskalaisesta ilmiöstä joka tekee kuulemma tanskalaisista maailman onnellisimman kansan. On muuten hauska miten ajan saatossa tutut asiat saavat uuden nimityksen ja tavallaan sen myötä uuden merkityksen, tai ainakin niihin kiinnittää aivan uudella tavalla taasen huomiota. Tiesittekö, että mennessäsi kotiin, vaihtaessasi kotivaatteet päälle, hyggeilet. Tai kun teette ystäväporukalla ruokaa ja nautitte yhdessä aikaansaannoksistanne, sekin on hyggeilyä. Lämpimästi suosittelen aiheeseen tutustumista jos olet yhtään samanlainen kuin minä, kaipaat rauhoittumiseen toisinaan kirjaimellista ohjekirjaa. Hyvä syy kutsua ystävät koolle tai juuri lukea omassa lempparipaikassa, omissa lempparikotikuteissaan kirjaa.

Kiireeseen ja hoppuun voi niihinkin tottua, pienet pysähdykset arjessa, hetkestä nauttimiset, yritän muistaa <3

-M-

Yksi vastaus artikkeliin ”Osaisko vaan olla?”

  1. Paluuviite: mopsis5

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>