22308671_10155651219485782_3335636524739700583_n

Sinä riität.

Jäin kiinni. Selitin tohkeissani ystävälleni kuinka toisinaan törmään siihen että treeniseuran saanti on haastavaa koska luullaan että mun kanssa on pakko treenata kovaa.  Jokainenhan voi salilla tai tunneilla treenailla omaa tahtiinsa ja tasoonsa. En o nähnyt kenenkään muun kuin pt:n koskaan ”pakottavan” treenivolyymien lisäämistä, ja siinäkin hommahan perustuu vapaaehtoisuuteen.

En kuitenkaan itse ole lähtenyt treenaamaan mukaan pyydettäessä sellaisten kanssa jotka katson olevan kovakuntoisia. Koska, omg, mähän olen vain tiellä.

Jotta sellasta. Busted.

Huomasin itseasiassa ajattelevani näin jo jonkin aikaa sitten, ja nyt syksyn tullen lähdin hakemaan reipastumista ryhmäliikunnasta. Osa porukkaa, eritasoista ja jokainen tekemässä omaa juttuaan. Vähän niin kuin huomaamatta voi hakea asennetta omaan tekemiseensä. Sillä ainoa millä loppupeleissä on väliä on juuri se asenne.

22308761_10155651173560782_1495088757746559697_n
Isoin ero näissä kuvissa on ajatukset.

Menee aikaa, joskus enemmän, joskus vähemmän että huomaa olevansa tietyssä pisteessä. Tätä kirjoittaessa käyn läpi sitä että kai tässä tosiaan on tullut uusia elintapoja omaksuttua. Uusista asioista innostuttua, voin olla kovinkin kiinnostunut fitneksestä, kestävyysurheilusta, omaa jonkin verran lihaksia ja silti hetkittäin luulla olevani vielä se mitä olin ennen kuin tein elämäntapamuutoksen. Homma on prosessi jota käy läpi ties kuinka kauan, hetkittäin huomaa sen vanhan minänsä kummittelevan vaikkei olekaan peilistä  enää hetkeen näkynytkään. Toisaalta, jos miettii kauanko sitä itseään laiminlöi, on ehkä ihan hyväkin että menee tovi varmistellessa.  Mieli ei ole kone mutta sitä voi toki ohjailla. #bodypositive keskusteluissa lähtisin eniten peräänkuuluttamaan sitä aikaa minkä itselleen antaa omaksua uusia tapoja. Käytökselle on aina syy ja aina se ei ole niin kaunista katsottavaa. Myönnettävä on että se varaukseton ihailu mitä koen ja ammennan muista, saa aikaan itseään kohtaan vähätteleviä tunteita.  Mahalaskuja tulee, sitä voi huomata ajattelevansa hassusti. Pääasia että huomaa ja tekee asialle jotain. Opettelee kuuntelemaan itseään. Hyväksyy myös ne negatiiviset asiat, kuitenkin ennemmin kehitettävänä osa-alueena kuin pysyvänä ominaisuutena.  Itselle sellainen kokonaisvaltainen hyvinvointi on ykkösjuttu, minkä oikeanlaisella ruokavaliolla ja sopivalla määrällä monipuolista liikuntaa itselleen suo. Ja se hyvinvointi lähtee niistä ajatuksista mitä itsestään ajattelee. Haluamallaan itselleen hyvää, ajattelemalla itsestään hyvää, sitä huomaamatta antaa myös itselleen sitä hyvää. Elämäntapamuutos ei ole lähde syömisestä ja liikunnasta. Se lähtee ajatuksesta siitä että sitä on hyvä sellaisena kuin on. Että minä riitän. Loppu on hienosäätöä.

1971c9c9ebc7e02d70c6c3187004c66a
Can’t help myself. Pakollinen kevennys ja varsin hyvä syy öögailla Channingia xD

Fakta on että kaikkia ei kaikki nappaa, harrastuksensa ja kiinnostuksensa jokaisella on omanlaisensa. Mutta ihanaa ja ihan parasta on kun löytää samanhenkistä treeniseuraa <3 Taso on aivan sama, kunhan kokee puuhan mielekkääksi! Painot voi vaihtaa omalle tasolleen, siinä ohessa saa tsemppiä ja sitä samaa tsemppiä tulee jakaneeksi itsekin eteenpäin. Koko tekeminen piristyy, se on siisteintä. Ultimatumisti siisteintä koko harrastuksessa.

22279695_10155651193125782_6650830515714048143_n
Ihana Minna, dieettisisko ja kunnon habamuikkeli <3

Joten terkkuja sille vanhalle minälle, mielessä oot ja hyvä niin. Tekemisen ilo ja meininki, ne kirjaimellisesti naisen tiellä pitää ja se on ihan kertakaikkisen parasta <3

-M-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>