24177137_10155784761500782_7773777759299037851_n

Muutama sana kynttilän polttamisesta…

Pitkän hiljaiselon jälkeen moikkamoi! Tässä on syksyä menty koulun, uuden työtehtävän ja arjen pyörteissä jotta vallan blogiharrastus on jäänyt.

Tästä aasinsillalla ajattelin kertoa syksyn isoimmasta oivalluksesta. Kiireen ollessa kovimmillaan monen kanssa ollaan juteltu kynttilän molempien päiden polttamisesta. Joku joskus sanoikin että mitäs me jotka ollaan jo aikaa sitten heitetty se kynttilä sinne takkaan. Sinänsä, tunnistan ja tunnustan. Mutta kun siellä takassa tosiaan ottaa kärventyäkseen oon tässä kovin yrittänyt toimia toisin. Kerrankin.

Elämäntapamuutoksen jälkeen takaraivossa on jomotellut ajatus siitä että jos treenejä keventää saati jättää tekemättä, herää jos ei nyt heti seuraavana aamuna mutta ihan varmasti aivan kohta samanlaisena kuin ennen. Usein ajatuskaari on johtanut somaan itsesäälitilaan missä on lopulta ollut aivan sama syökö ja mitä syö ja herkkujasyö ja kurjaminäkunsyö. Hirveen kiva, noin niin kuin yleisen viihtyvyyden suhteen itsensä kanssa, saati puhumattakaan siitä jaksamisesta arjessa.

Tänä syksynä kiinnitin huomiota sokeriin, vähensin sitä. Monesti kun sitä tuppaa sokeriin turvautumaan väsyn iskiessä. En koskaan päässyt pitkään sokerittomaan kauteen mutta entiseen suklaalevyyn kerralla pidän hyvänä kehityksenä muutamaan palaan tyytymistä sekä ajoittaista sokerittomuutta, (melkein aina) tunnistamista nälän/väsyn/mielihalun suhteen. Toisinaan sallien itselleni herkuttelun koska noh, suklaa sopivassa määrin naisen tiellä pitää ;)  Tänä syksynä myös lepäsin kun tuntui että sitä tarvitsen. Jätin menemättä jumppaan. Menin kävelylle. En mennyt edes kävelylle jos olin pitkän työpäivän jälkeen aivan poikki. Tai tein aivan pienen happihyppelyn tuon kurjaa syyssäätä tassujensa pohjasta inhovan karvapalleron kanssa. Ja mitä tästä seurasi?

24067852_10155784764475782_4696264407504093558_n
Rusina, rentoutumisen asiantuntija <3

Noh, en muuttunut kurpitsaksi. Sanan millään muotoa. Vuoden ystävä en tainnut myöskään olla, myönnettäköön sekin, sen verran hektinen ajanjakso tässä on ollut. Mutta ihan ok äiskä, suoriutunut opiskelija ja hyvä työntekijä ja puolisonakin  kuulemma varsin kelpo :)

Summa summarum, se että pari kuukautta ottaa iisimmin tilanteen mukaan on vain järkevää. Stressi on hyvä polttoaine, mutta itseään ei siinä kannata loppuun polttaa. Itsensä kuuntelu on järkevää. Tämän olin toki kuullut jo aikaisemminkin. Nyt vihdoin maltoin kuunnella ja totella viisaampia. Se että herää se ajatus koko suklaalevyn syömisestä stressiin ei tarkoita automaationa sitä että sen sinne massuunsa tulee laittaneeksi. Ne tunteet ja ajatukset tulee varmasti jollain tapaa loppuelämän olemaan osa minua, mutta niitä oppii pikkuhiljaa hallitsemaan ja hillitsemään. Treenaamalla. Jatkossa entistä varmempana siitä että homma on hallussa, tiedättekö, sellaisena hieman epävarmana kun on tätä elämäntapamuutoksen jälkeistä aikaa elänyt. Ainoa mikä aamuisin yllättää on silmäpussit, niihinkin toki voi kuulemma elintavoilla vaikuttaa…

24177082_10155784877730782_6481188544251924399_n
Tai sitten filtterit, no bags under my eyes!

 

Ja nyt kun vauhti on taas hiljentynyt onkin voinut parisen viikkoa ottaa suurempaa vaihdetta treeneissä silmään.

<3

-M-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>