Tarkennuksia Iltalehden artikkeliin: Terveys on sixpackia tärkeämpää

Eilen julkaistiin Iltalehdelle antamani haastattelu mielestäni erittäin tärkeästä aiheesta, eli siitä miten jokainen meistä on yksilö ja on todella tärkeää oppia hyväksymään oman kehonsa sellaisena kuin se on. Muussa tapauksessa ei koskaan ei tavoiteta sitä unelmien kroppaa. Kaikki lähtee nimittäin sisältäpäin ja omasta pääkopasta. Olen huolissani naisista jotka näyttävät upeilta, mutta  he itse eivät ole koskaan tyytyväisiä vaan aina löytyy vikoja.

Syy miksi halusin asian nostaa esille, on se, että on hyvä oppia ymmärtämään omaa kehoaan ja sen käyttäytymistä . Jokaisella meistä on oma luontainen rasvaprosenttinsa ja se oma hyvänolon paino. Hyvänolon paino on se olosuhde, jossa tunnet itse olosi hyväksi eli sinulla ei ole jatkuva nälkä, treeni kulkee ja muutenkin voit hyvin. Suurin osa varsinkin naisista, eivät luontaisesti pysy todella tiukassa kunnossa ilman rankkaa dieettiä ja näin ollen tiukka kunto ympärivuoden ei ole kovin realistinen tai edes terve tavoite. Tiukalla kunnolla tarkoitan nimenomaan otsikon mukaista sixpack meininkiä. Jokainen on voi olla hyvässä kunnossa syömällä terveellisesti ja treenaamalla ja siihen kannustankin! Ero todella tiukan kunnon ja rantakunnon välillä on kuitenkin merkittävä.

Toinen asia mikä liittyy tähän, on kokonaisuuden ja levon merkityksen oppiminen eli nykyään olen huolissani siitä, että ne jotka innostuvat treenaamisesta ja terveellisestä ruokavaliosta asettavat tavoitteeksi juuri tuon sixpack kunnon ja alkavat treenata kuten fitnesshuiput. Tämä ei johda kovin pysyviin tuloksiin.

Se änkyräkireä instagram fysiikka ei ole realistinen tavoite ympärivuotiseksi kunnoksi suurimmalle osalle meistä.

Tässä jutussa ei ollut kyse missään vaiheessa siitä, että itse kritisoisin fitnesstä lajina tai että olisin itse havainnut lajin jotenkin ongelmalliseksi. Harmillisesti osa oli liittänyt jutun yhdeksi niistä, jossa kritisoidaan lajia tai kisaajia. Hassua sinänsä koska haastattelu ei koskenut fitnesstä kilpailumuodossa millään tavalla. Ainoa mikä siihen liittyy toki, olen minä koska olen kilpaillut mutta tähän loppuun vielä tarkennus, eli en ole tekemässä mitään pesäeroa fitnekseen. Ainoa tärkeä muutos omassa ajatusmaailmassani ja asia minkä olen oppinut itsessäni hyväksymään on, että itse kuulun ryhmään jossa luontainen rasvaprosentti vaatii sen, että kisapainoon on otettava se 10 -12 kiloa lisää elopainoa, jotta voin hyvin. Tämä ei ollut minulle helppo asia hyväksyä mutta ikä kai opettaa. Tiedän että on muitakin kisaajia jotka ovat samassa tilanteessa. Ei tämä tarkoita sitä, että minulla tai muilla olisi ongelmia lajin suhteen. Itse haluan oppia kehostani mahdollisimman paljon ja tehdä asiat fiksummin.  Minulla ei ole mitään lajia vastaan, päinvastoin eikä fitness-sanaan liity omalta kohdaltani mitään draamaa. En siis ole traumatisoitunut, päinvastoin! Olen oppinut kilpailemisesta todella paljon ja mitään en vaihtaisi pois! En myöskään ole nostanut omia kisakorkkareitani kaapin ylähyllylle vaan ne ovat edelleen tuossa lähettyvillä. Toivoisin myös muilta sitä, että fitness –sanasta ei oltaisi niin herkkänahkaisia. Se on vaan yksi sana muiden joukossa.

 

Tässä vielä linkki artikkeliin joka sisältää paljon tärkeää asiaa:

http://www.iltalehti.fi/kuntoilu/201706022200180803_tj.shtml

 

 

 

 

 

 

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>