Ajatuksia toimivasta arjesta: Uni ja lepo

Tulin sunnuntaina kirjoittaneeksi meidän All out -facebookryhmään seuraavan päivityksen vähän huvittuneena:

”Siiis ihan kiva että unta riittää.. mutta että 10 tuntia yöllä ja suoraan aamupalan jälkeen kaks tuntia lisää. Eikä oo eka kerta. Nukun kuitenki öisin aina vähintään 8 tuntia 

Aihe herätti kovasti keskustelua ja ajattelinkin vähän kirjoitella tänne mun ajatuksia levosta, unesta ja palautumisesta. Aiheesta puhutaan treenijuttuihin liittyen paljon, mutta ei varmasti turhaan, sillä lepääminen on yksi tärkeimmistä edellytyksistä hyvälle kehitykselle. Sanonta ”lihas kasvaa levossa” on ihan totta, tosin tietysti sitä pitää muistaa treenata ensin. Kaikki me tiedetään varmasti, että uni on ihmiselle välttämätöntä ja univajeeseen voi jopa kuolla. Unesta on tehty paljon tutkimuksia, joista pitkälti kaikki (ainakin kaikki joihin itse olen törmännyt) puhuvat sen puolesta, että liian vähäinen uni aiheuttaa monenlaisia ongelmia elimistön toiminnassa. Riittävä uni edistää oppimista, palautumista ja terveyttä. En aio kuitenkaan tässä alkaa avaamaan uneen liittyviä faktoja sen enempää, vaan kerron siitä kuinka itse pyrin saamaan riittävästi unta ja lepoa.

9

Mulla on tullut todella luonnostaan lepoon panostaminen siitä asti kun olen alkanut treenata. En ole koskaan ollut kovinkaan menevää tyyppiä, vaan pikemminkin olen arvostanut omaa aikaa ja rauhallista olemista aina. Ajauduin salitreenin pariin ammattikoulussa. Muistan silloin nukkuneeni päiväunia koulun jälkeen, ja myös muutamaan kertaan kuulleeni kysymyksen ”Miten sä jaksat nukkua niin paljon?”. Varmasti silloin tuli myös välillä korvailtua liian lyhyiksi jääneitä yöunia päikkäreillä, sillä en niinkään tietoisesti miettinyt unen tarvetta tai palautumista, nukuin vaan kun väsytti. Siitä olen onnellisessa asemassa, että voin sanoa olleeni jo silloin hyvä kuuntelemaan kroppaani ja toimimaan sen mukaan, mikä tuntuu oikealta.

Nykyään, kun asioista ymmärtää paljon enemmän, panostan todella uneen paljon enemmän kuin vielä muutama vuosi sitten. Mulla on hyvät unenlahjat, siitä ei pääse mihinkään; pystyn nukkumaan esimerkiksi yövuoron jälkeen päivällä ihan normaalit 8 tunnin unet, kun monille tuottaa ongelmia nukkua paria tuntia pidempään. Tietysti välillä on niitä hetkiä, kun uni ei ole sellaista kun toivoisi, niitä on jokaisella. Esimerkiksi nyt ennen dieetin aloitusta meni muutama yö suhteellisen pätkittäin nukkuessa. Tämän aiheutti varmasti jännitys ja stressi. Homma kuitenkin helpotti kun ei miettinyt sitä liikaa.

Koen joka tapauksessa, että olen myös omalla toiminnallani parantanut untani. Tärkein asia on säännölliset rutiinit. Pyrin siihen, että menen säännöllisesti joka ilta nukkumaan samaan aikaan, oli sitten arki tai viikonloppu. Illoiksi en haali itselleni kalenteria täyteen tekemistä, vaan olen kotona viimeistään klo 20 maissa, ja sen jälkeen käytän ajan rauhalliseen puuhailuun ja rentoutumiseen. Saatan tehdä jotain kotiaskareita, laitella pyykkejä tai tiskejä, preppailla seuraavan päivän ruokia jne., mutta en tee mitään mikä vaatisi kovinkaan suurta ajatustyötä. Parhaassa tapauksessa ilta kuluu tietysti ihan vaan sohvalla löhöillen. Nämä samankaltaiset rutiinit kun toistuvat illasta toiseen, osaa kroppa alkaa jo siinä vaiheessa valmistautumaan nukkumiseen ja huomaan että siinä touhuillessa tai sohvalla makoillessa alkaa herkästi väsy painaa.

Välillä kun ajatukset juoksee ihan missä sattuu, on paras keino ottaa kirja käteen ja keskittyä lukemiseen. Jos uni ei vieläkään tule, otan avuksi ns. hengitysharjoitukset. Helpoin tapa on hengittää omaan tahtiin ja laskea hengityksiä yhdestä kymmeneen. Jos menee sekaisin, aloittaa heti alusta. Ajatukset eivät pääse laukkaamaan vapaina ja ihan muutamassa minuutissa mieli rauhoittuu ja koko kroppa rentoutuu. Tämä toimii myös kiireisinä iltoina, kun ei ehdi viettää kotona aikaa rauhoittuen ennen nukkumaanmenoa. Iltaisin ei myöskään kannata tuijottaa kelloa ja laskea tunteja herätykseen, sillä lisästressiä aiheuttamalla saa vain lykättyä nukahtamisaikaa. (Kokemusta löytyy kyllä.)

10

Tämä Suomessa tällä hetkellä vallitseva ja vielä lisääntyväkin pimeys vaikuttaa ainakin itseeni todella paljon. Joka vuosi tulee yllätyksenä se, kuinka paljon pimeys aiheuttaakaan väsymystä. Kesän aikana ehtii taas unohtaa, miltä tuntuu kun 10 tunnin unien jälkeen väsyttää vaan edelleen. Onneksi ratkaisu on aika yksinkertainen: lisää unta, aamuisin vahvempaa kahvia ja D-vitamiiniannoksen tuplaus. Näillä pääsee jo pitkälle. Tietysti määrä ei korvaa laatua myöskään unen suhteen (eikä kahvin!).

Unen lisäksi tärkeä pointti palautumiseen liittyen on tietysti se, että muistetaan pitää treeneistä lepoa. Ei ole ikinä väärin kuunnella omaa kroppaa ja olla itselle armollinen. Totta kai tietyissä tilanteissa treeni voi antaa lisää energiaa, eikä aina kannata jäädä sohvalle makaamaan kun siltä tuntuu. Mutta silloin jos treeni ei enää kulje väsymyksen takia, täytyy uskaltaa mennä kotiin ja keksiä jotain rauhoittavaa tekemistä todeten ”Nyt on aika levätä”. Ylirasittuneella kropalla treenaaminen ei tuota tulosta, päin vastoin. Oma suositukseni treenibuusteriksi/-laturiksi on siis ehdottomasti riittävä lepo!

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>