Miksi treenaan? Miksi kisaan?

Kun kiinnostuin fitnesslajeista, en oikeastaan ikinä ajatellut itseäni lavalle. Treenasin jo silloin, tosin vasta aloittelin salilla käymistä. Muistelen seuranneeni aluksi mm. Eveliina Tistelgrenin instagramtiliä, vuosi taisi olla 2013. Lähinnä haeskelin instagramistakin vinkkejä treeneihin, kaikki saliharrastukseen liittyvä oli aika uutta itselleni. Ihailin monia fitnessharrastajia ymmärtämättä sen enempää eri sarjoista tai fitneksestä lajina ylipäänsä.

Mulla on siis takana suunnilleen viisi vuotta salilla treenaamista. Alusta asti olen nauttinut eniten siitä, että saan oppia joka päivä jotain uutta. Treenaamisessa siisteintä on se, että aina on jotain opittavaa ja kehitettävää. Jos suurin motivaatio olisi se, että näkee lihasten kasvavan, olisin lopettanut treenaamisen jo aikoja sitten. Itseäni motivoi todella paljon kun huomaa kehittyneensä, ja treenaamisen suhteen suurinta kehitystä ei todellakaan näe peilin kautta. Toisaalta esimerkiksi poseerauksissa kehitys on aika helposti nähtävää, ja se taas saa mut oikeasti tykkäämään myös posetreeneistä!

21

Poseerausta vuosi sitten vs. tällä viikolla

No, miksi mä sitten haluan kisata, jos ulkonäkö ei ole se suurin motiivi treenaamiseen? Vastaus ei varmasti ole mikään yksinkertainen, enkä usko siihen olevan yhtä tiettyä syytä. Tietysti myös ulkonäkö toimii motivaattorina lavalle nousemiseen – sitähän sinne mennään näyttämään. Mutta voin myös sanoa, että olen tällä hetkellä – ja olin jo ennen dieettiä – todella tyytyväinen omaan ulkonäkööni. Se kireä kisakunto ei ole mulle mikään ulkonäköihanne, vaan juttu, joka tulee kisaamisen vuoksi saavuttaa. Tässä hommassa on mulle kyse aika paljon muustakin.

Varmasti yksi iso syy on se, että haluan nähdä, mistä muhun on. Mä olen aika kilpailuhenkinen, ja kun salitreeni on harrastukseksi valikoitunut, niin on tavallaan luonnollista nousta lavalle näyttämään mitä olen saavuttanut sen kautta. Kilpailuhenkisyydellä en tarkoita ainoastaan sitä, että haluaisin voittaa muut; haluan jatkuvasti voittaa itseni. Ja vaikka en ikinä pääsisi lavalle asti tai pärjäisi kisoissa, jatkaisin silti itseni ylittämistä salilla.

Fitness on lajina ehkä vähän sellainen, että joko se kiinnostaa paljon ja tavallaan ”vie mukanaan” tai sitten se ei kiinnosta ollenkaan. Harvemmin näkee ihmisiä, jotka esim. seuraisivat fitnesslajeja, mutta eivät olisi lainkaan kiinnostuneita kisaamisesta itse (vaikka varmasti niitäkin on!). Joten tavallaan kai tämä fitnessbuumi on myös osaltaan vaikuttanut omaan ajatteluuni. Olen kiinnostunut lajista, ja siksi haluan myös itse sen kokea. Sarjoista juurikin bodyfitness kiehtoo mua eniten, ja sitä myös seuraan aktiivisimmin. On toisaalta myös myönnettävä, että ulkopuolelta tuleva kannustus sai mut harkitsemaan kisaamista vakavissaan ja muuttamaan sen haaveesta tavoitteeksi. En varmasti olisi vielä moneen vuoteen lähtenyt miettimään kisajuttuja ilman All Outia ja Jaria.

22

Kuulostaa varmaan hassulta, mutta en mielestäni edes voi vielä sanoa kisaamisen olevan mun juttu. Mä valmistaudun vasta ensimmäisiin kisoihini. Nyt tämä tuntuu innostavalta ja omalta jutulta, mutta en koe voivani esimerkiksi kutsua itseäni vielä fitnesskisaajaksi. En ennen kuin ensimmäiset kisat on ohi, ja olen nähnyt mitä se oikeasti on, nautinko lavalla olemisesta niin paljon kuin nyt ajattelen ja onko musta oikeasti siihen. Aina on se mahdollisuus, että jostain syystä kisojen jälkeen päädyn siihen, että nämä yhdet kisat saa riittää. Varmaan kuitenkin ihan arvattavissa, että tällä hetkellä ajatukset kisaamiseen liittyen on lähinnä positiivisia. Odotan innolla ja jännityksellä, aika paljon perhosia vatsassa!

Ymmärrän myös todella hyvin niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä fitnessharrastusta yhtään, sillä onhan tämä myös aika… ehdotonta? Ja monen näkökulmasta myös varmasti itsekeskeistä. Toisaalta pyrin itse siihen, että saisin näitä ennakkoluuloja edes vähän lievennettyä. Olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin ihmiset suhtautuvat esimerkiksi mun kisadieettiin, kun kerron avoimesti mistä on kyse. Asioita saa usein selittää ja avata, mutta teen sen erittäin mielelläni. Harvemmin kukaan pahalla kyselee. Olen saanut jo tähän mennessä ihan älyttömän paljon tukea ja kannustusta esimerkiksi äidiltä, ystäviltä ja luokkalaisilta sekä jopa ryhmänohjaajalta apua kevään suunnittelemisessa niin, että kisaaminen onnistuu.

Ps. Oikoluku on sitä mieltä, että kisajuttujen sijaan mun pitäisi miettiä kissajuttuja. Pitänee siis jatkaa iltaa katsellen kissavideoita youtubesta?

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>